Jasmine Amy Rogers, Boop! The Musicalin läpimurtotähti, istuu nurkkapöydässä Sardi’s-ravintolassa ja siristää silmiään. ”Onko tuo Idina Menzel?” hän kysyy ja tuijottaa huoneen poikki Wicked-näyttelijän karikatyyriä. Ravintolan seinät ovat täynnä Broadway-legendojen kuvia – Elaine Stritch, Bernadette Peters ja Phylicia Rashad muiden joukossa – jotka katsovat alas ruokailijoita. Nyt Rogers liittyy heidän joukkoonsa ensimmäisen kerran Tony-ehdokkaana parhaasta musikaalinäyttelijättärestä, minkä hän kutsuu ”hyvin, hyvin villiksi. Se on liian suurenmoista, liian jännittävää.”

Hänen suorituksensa sultryna, kiharahiuksisena Betty Boopina – joka herätettiin eloon piirroshahmosta – sai ylistystä, kun musikaali sai ensi-iltansa Broadhurst Theatressa huhtikuussa. Tänään hän on sekoitus Jasminea ja Bettyä: juuri näyttelystä kiertueen tuottajille hänellä on vielä päällään silmät laajana oleva Boop!-meikki, mutta muuten hän näyttää vapaapäivänä olevalta näyttelijältä tank topissa, farkuissa ja lenkkareissa.

Rohkea (jos toisinaan hämmentävä) show – kuvittele Barbie kohtaa Ihmemaa Oz – on Broadway-veteraani Jerry Mitchellin suuntailema, joka on myös ehdolla parhaasta koreografiasta. David Fosterin säveltämänä, Susan Birkenheadin sanoittamana ja Bob Martinin käsikirjoittamana tarina seuraa Bettya, joka jättää animaatioympäristönsä eksistentiaalisen turhautumisen vallassa ja putoaa nykypäivän New Yorkiin löytääkseen todellisen itsensä. Rakkaus ja itsensä löytäminen seuraavat.

26-vuotiaana Rogers on nuorin ehdokkaansa kategoriassaan vuosikymmenien varrella ja on edelleen sopeutumassa huomion keskipisteeseen. ”Jos istun ja mietin sen painoarvoa liikaa, alan vähän kiertelemään”, hän myöntää nauraen. Muut ehdokkaat sisältävät Audra McDonaldin (Gypsy), Nicole Scherzingerin (Sunset Boulevard) sekä Megan Hiltyn ja Jennifer Simardin (Death Becomes Her).

McDonald lähetti hänelle jopa kukkia ja kuppikakkuja ehdokkuuksien julkistamisen jälkeen. ”Viestittelemme DM:ssä – se on ollut todella mukavaa”, Rogers sanoo. Se on täysi ympyrä hänelle, muistaessaan kuinka hämmästynyt hän oli katsellessaan McDonaldin Tony-esitystä vuoden 2016 Shuffle Alongista lukiossa – erityisesti näyttelijän korkeita potkuja, jotka hän teki kuuden kuukauden raskaana ollessaan. ”Olin että, Vau, hän on hullu tuohon. Se oli uskomatonta!” Muita suosikki-Tony-hetkiä ovat Jennifer Hollidayn legendaarinen esitys kappaleesta ”And I Am Telling You” vuoden 1982 Dreamgirlsistä ja Hamilton-näyttelijöiden medley kappaleista ”History Has Its Eyes on You” ja ”Yorktown” vuonna 2016.

Kasvettuaan Bostonin lähellä ja myöhemmin Texasissa Rogers oli energinen lapsi, joka lauloi jatkuvasti. ”Istuin huoneessani ja lauloin Disney-prinsessojen lauluja täysillä. Äitini oli myös pakkomielteinen Wickediin ja Rentiin”, hän kertoo varhaisista vaikutteistaan. Hänen laaja, sekoitettu perheensä – sisaruspuolien ja -veljien kanssa – oli hänen sanojensa mukaan ”paljon hyvää kaaosta”.

Lukiossa Houstonin ulkopuolella hän otti teatterin vakavammin. Roolit kuten äiti In the Heightsissä ja Candy harvinaisessa Zombie Promissa saivat hänet ymmärtämään, että hän voisi oikeasti tehdä tätä. Valmistuvuotenaan hän oli finalisti vuoden 2017 Jimmy Awardsissa, kansallisessa musikaaliteatterikilpailussa lukiokoululaisille. Pätkä hänen esityksestään kappaleesta ”Easy as Life” Aidasta tilaisuudessa antaa vihjeen raa’asta intensiteetistä, jonka hän tuo nyt Betty Boopiin.

Kahden vuoden jälkeen Manhattan School of Musicissa hän keskeytti opintonsa ja sai nopeasti roolin uudesta musikaalista Becoming Nancy, jonka ohjasi Jerry Mitchell ja joka sai ensi-iltansa Atlantassa vuonna 2019. Gretchen Wienersin roolissa Mean Girlsin kiertueen jälkeen Mitchell toi hänet koemaan Bettyksi Boop!in Chicagon testiesityksessä vuonna 2023. (Hänellä oli ollut pienempi rooli aiemmassa työpajassa.)

Hän ei ollut valmis tap-tanssipainotteiseen koreografiaan ensimmäisessä koemaanauksessa. ”Se oli kauheaa!” Vaikka hän oli ollut kilpatanssija lapsena, hän lopetti harjoittelun muutettuaan Texasiin 11-vuotiaana. Silti hän ajatteli pystyvänsä feikkaamaan – ja selvästi hän onnistui. Hän toivoi luonnollisten kykyjensä kantavan hänet läpi, mutta hän oli väärässä. ”Se oli musertavaa – menin kotiin ja itkin”, hän muistelee, muisto yhä aiheuttaen hänelle kipua. Hän ei saanut osaa sillä kertaa.

Myöhemmin keväällä, auttaessaan ystäväänsä toisessa näytelmässä Manhattanin harjoitustilassa, hän kuuli Boop!-musiikin kulkeutuvan käytävästä. Rogers teki vähän tutkimusta ja sai selville, että tuotannossa ei ollut vielä näyttelijää Bettylle. Hän käveli koko päivän midtownissa pohtien, mitä tehdä, ennen kuin soitti lopulta agentilleen. ”Sanoin: ’En tiedä, mitä meidän pitää tehdä, mutta minun on päästävä takaisin sinne.’ En ollut koskaan tehnyt mitään sellaista.” Se toimi. Seuraavat kaksi viikkoa hän pakkasi mahdollisimman monta tap-tanssituntia Broadway Dance Centerissä ennen toista koemaanauksiaan.

Loppu on historiaa. Hänen esityksensä on mestarillinen tasapainottelu – syvyyden tuomista kuuluisasti yksidimensionaaliselle hahmolle. ”Haaste Bettyn kanssa”, Rogers selittää, ”on yhdistää piirroshahmon ylitsevuotava energia todelliseen ihmisyyteen.” Hänen show-stopper-numeronsa, Something to Shout About, David Fosterin korkealentonen balladi, saa yleisön villiintymään.

Rogers, joka kuvaa itseään kuplivaksi ja elämää suuremmaksi, löysi Bettyn luonnolliseksi sopivaksi. ”Paljon hänestä on myös osa minua.”

Hän rakasti yhteistyötä Tony-ehdokkaan pukusuunnittelija Gregg Barnesin kanssa uudelleenluodessaan Bettyn ikonisen hiekkalasin muodon. ”Olen korsetissa koko näytelmän – se on ihanaa ja kauheaa samaan aikaan. Mutta muoto on niin kaunis, etten tuntisi itseäni häneltä ilman sitä.” Bettyn tunnusomaiselle päätukalle ja kiharoille Rogers ja kampuri Sabana Majeed saivat inspiraatiota Dorothy Dandridgestä ja klassisen Hollywoodin glamourista, pitäen sen tunnistettavana mutta hienostuneena.

Tony-palkintojen lähestyessä Rogers yrittää pitää itsensä kurissa. ”Nukun paljon! Ja otan vitamiineja – C-vitamiinia ja bromelaiinia”, hän sanoo. Hän nojaa Broadway-ystäviinsä tuen saamiseksi, kuten Samantha Williams (Pirates! The Penzance Musical) ja ensimmäistä kertaa ehdokkaana oleva Joy Woods (Gypsy), jonka teatteri on aivan vieressä. (”Rakastan häntä”, Rogers lisää.)

Lavojen ulkopuolella hän rentoutuu tosi-rikospodcastien (And That’s Why We Drink, My Favorite Murder) parissa ja halailee bokserikoiraansa Martha May Whovieria. Hänen soittolistansa vaihtelevat Phoebe Bridgersin, Aretha Franklinin ja Dinah Washingtonin välillä.

Ennen lähtöä teatteriin esiintymisensä rutiineihin Rogers ottaa hetken heijastella. ”Työnnän itseäni aina olemaan parempi”, hän sanoo ja katselee tähtien täplittämää kattoa. ”Mutta nyt tiedän – olen juuri siellä, minun pitää olla.”

Muotokuvan tekijät: Styling Eliza Yerry; hiukset Amy Farid; meikki Taylor Levitan.