"Floridalla on kuin kudonnalla kaksi puolta – toinen puoli on rosoinen ja sekava, ilman järjestystä eikä mitään sijaa; toinen puoli näyttää kukkia ja monimutkaisia kuvioita sekä loistavia värejä." — Harriet Beecher Stowe, "Palmetto Leaves"
Kun Florida Boys -projekti alkaa, palaan kysymykseen, joka on työni ytimessä: kuinka kuulua paikkaan, joka sekä toivottaa sinut tervetulleeksi että työntää pois?
Muutin Floridasta Kanadaan kolmevuotiaana. Perheellämme ei ollut sukulaisia Yhdysvalloissa. Vaikka vanhempani kasvoivat Torontossa, he olivat Lähi-idän ja Itä-Euroopan siirtolaisten ensimmäisen polven lapsia. Tämä teki kasvamisesta Floridassa omituisen kokemuksen – sekä lohduttavan että eristävän.
Lapsena löysin lohtua luonnosta. Aika, jota vietin polkiessa metsäpoluilla, painiskellen veljeni kanssa nurmikolla ja etsien pieniä olentoja, muovasivat varhaisen onneni. Mutta en silloin todella tuntenut Floridaa. Tiesin vain sen laitamailta – esikaupungit, kauppakeskukset, palmujen reunustamat moottoritiet. Emme koskaan nähneet lähteitä, soita tai metsiä. Emme tajunneet, kuinka laaja se oli.
Pitkään uskoin, että luonto on neutraali, että kuka tahansa voi siellä tuntea olonsa kotoisaksi. Nyt ymmärrän, ettei se koskaan ollut niin. Amerikkalainen maisema on rakennettu hierarkialle, jossa määriteltiin kuka sai rentoutua, vaellella tai tuntea olonsa turvalliseksi. Monilla National Park Servicen ja luonnonsuojeluliikkeen varhaisilla johtajilla oli ongelmallisia eugeniikka-uskomuksia, ja he karkoittivat alkuperäiskansoja esi-isien mailtaan ylläpitääkseen "koskemattoman" luonnon myyttiä.* Rotuerottelu ja väkivalta määrittivät, kellä oli pääsy erämaahan ja kellä ei. Monille mustille ja ruskeille amerikkalaisille luonto ei ollut vapauden paikka vaan riiston ja pelon alue. Tämä historia piilee usein näkymättömänä maan pinnan alla.
Florida Boys alkoi pyrkimyksenä tarkastella tarkemmin, astua maahan, jota olin tullut ihailemaan, ja kysyä, mitä tarinoita se kantaa. Viiden vuoden ajan matkustin Floridan syrjäteitä nuorten miesten ryhmien kanssa, joista monet olivat kuten minäkin ensimmäisen polven siirtolaisten lapsia, jotka olivat myös kasvaneet ilman pääsyä näihin paikkoihin. Sarjasta tuli eräänlainen muotokuva – ei yhdestä henkilöstä, vaan Floridasta sen kauneineen ja vikoineen, sekä kuvitteellisista nuorten miesten yhteisöistä, jotka voisivat elää siellä.
Nykyään monien nuorten miesten elämät etenevät ruudun hehkussa. Heidän minäkäsitystään muovaavat aggressiivisen sisällön loputtomat virrat, kehon optimointivideot ja podcast-monoologit hallinnasta ja kontrollista. Internet on korvannut avaran kentän kokoontumispaikkana. Työni tarjoaa vaihtoehdon eristyneisyydelle ja esitykselle, jotka usein määrittelevät modernia maskuliinisuutta.
Löysin heidät Instagramin kautta, selailen ystävien ystävien tägättyjä julkaisuja, etsien ihmisiä, jotka myös tunsivat yhteyden Floridan ainutlaatuiseen luonteeseen. Halusin yhteistyökumppaneita, ei kohdehenkilöitä, jotka auttaisivat minua tutkimaan, miltä poikuus näyttää ja voisi näyttää täällä Sunshine Statessa.
Ensimmäinen matkamme alkoi Miamista ja kiemurteli pohjoiseen kohti Big Talbot Islandia, Lake Apopkaa ja Wekiva Riveriä. Ajoimme tunteja, pysähdyimme uimaan, söimme drive-through-hampurilaisia ja lauloimme vanhoja kappaleita parkkipaikoilla. En kehittänyt kyseisen matkan filmiä lähes kolmeen vuoteen, mutta tiesin, että jotakin oli loksahtanut paikoilleen. Olin löytänyt tavan nähdä koti toisin.
Seuraavat matkat olivat pidempiä ja kunnianhimoisempia. Joka kerta pakettiauto täyttyi uusista kasvoista. Joka kerta työ kehittyi. Aloin tutkia Florida State Archives -arkistoa ja löysin valokuvia Florida School for Boys -koulusta, tunnetusta kasvatuslaitoksesta, joka oli kuuluisa väkivallasta ja selittämättömistä kuolemista. Se arkisto jäi mieleeni, törmäten hellyyteen, jota pyrin kaappaamaan. Mietin Peter Matthiessenin Shadow Countrya ja Colson Whiteheadin The Nickel Boysia, Etelää sekä kehtona että haavana. Ajattelin Frank Oceanin Blondea, kuinka se herätti esille kosteuden ja emotionaalisen tuskan Floridassa kasvamisesta.
Glorious, 2025, arkistokvaliteettipigmenttituloste
© Josh Aronson
Lucidity, 2025, arkistokvaliteettipigmenttituloste
© Josh Aronson
Valokuvista tuli tableauteja, unenomaisia rekonstruktioita nuoruudesta ja maisemasta. Harkitsin Justine Kurlandin Girl Picturesia ja Ryan McGinleyn pakettiautomatkoja, kuinka taiteilijat muuntavat ystävyyden ja vapauden välineikseen. Lainasin heidän menetelmiään, mutta vaihdoin näyttelijäkunnan. Mitä jos Renoirin maalaus – täynnä valkoista pastoralista vapaa-aikaa – olisikin täynnä nuoria, queer, mustia ja ruskeita miehiä Miamista? Mitä jos amerikkalainen maisema voisi syleillä heitä samalla armosta?
Minulle valokuvien tekeminen on tapa ottaa takaisin omakuuluvuuden tunne. Valokuvaus antaa minun kuvitella sopivani jonnekin ja tekee tuosta fantasiasta hieman todellisemman visualisoimalla sen. Kyse on siitä, että vaaditaan, että yhteisöllisyys, haavoittuvuus ja pehmeydet ovat olemassa paikoissa, joissa niitä on aiemmin kielletty tai harvoin näytetty.
Surrender, 2025, arkistokvaliteettipigmenttituloste
© Josh Aronson
Eclipse, 2025, arkistokvaliteettipigmenttituloste
© Josh Aronson
Florida Boys on aina ollut yhteistyötä – mitä tapahtuu, kun tuot vieraita yhteen ja pyydät heitä uusimaan tai improvisoimaan kohtauksen. Jokaisen matkan lopussa vaatteemme olivat läpimärät ja ihomme hyttysten puremaksi raastamat. Nauraisimme, vaikenemme, vajoaisimme keskusteluihin kodista, musiikista, pelosta. Nämä hiljaiset hetket kuvien välissä ovat niitä, jotka elävät kuvissa.
Tämän työn kautta olen yrittänyt kuvitella maskuliinisuuden jotain huokoiseksi, jotain joka hengittää. Halusin näyttää poikien syleilevän, lepäävän, näkevän toisensa kumppaneina, ei kilpailijoina. Tällä tavoin Etelästä tuli uudelleenkeksimisen näyttämö, jossa läheisyys saattoi näyttää selviytymiseltä.
Vast Night, 2025, arkistokvaliteettipigmenttituloste
© Josh Aronson
Headbashers, 2025, arkistokvaliteettipigmenttituloste
© Josh Aronson
Florida itsessään on metafora – rehevä ja lahoava, kaunis ja brutaali. Osavaltion mytologia, trooppisista postikorteista tummiin historioihin, heijastaa amerikkalaisen projektin ristiriitoja. Halusin pitää yhdessä sekä unelman että pettymyksen. Lopputulos on mielestäni muotokuva paikasta, joka on aina katoamisen partaalla.
Filmin kanssa työskentely antoi minulle etäisyyttä. Usein en nähnyt mitä olin luonut ennen vuosia myöhemmin. Tästä viiveestä tuli osa prosessia, muistuttaen minua, että muisti itsessään on eräänlaista valokuvausta: valikoivaa, arvaamatonta, hellää. Kuvat muuttuivat ajan myötä, aivan kuten minäkin.
Swamp, 2025, arkistokvaliteettipigmenttituloste
© Josh Aronson
Dunes, 2025, arkistokvaliteettipigmenttituloste
© Josh Aronson
Closely, 2025, arkistokvaliteettipigmenttituloste
© Josh Aronson
Lopulta Florida Boys on rakkauskirje – Floridalle, pojille, joista tuli yhteistyökumppaneitani, ajatukselle, että kamera voi tehdää tilaa pehmeydelle. Viiden vuoden ajan tämä projekti oli tapa, jolla kysyin, mitä merkitsee kuulua jonnekin, joka on aina tuntunut jakautuneelta. Olen oppinut, että valokuvaaminen on sillan rakentamista tuon etäisyyden yli – muuntaa vieraantumisen tuska jonkinlaiseksi empatiaksi.
Josh Aronsonin Florida Boys on näytteillä Baker–Hallissa, Miamissa 22. marraskuuta 2025 asti.
National Park Service. Complicating Conservation. U.S. Department of the Interior, 17. heinäkuuta 2024, https://www.nps.gov/articles/000/complicating-conservation.htm
Common Sense Media. Boys in the Digital Wild: Online Culture, Identity, and Well-Being. 8. lokakuuta 2025, https://www.commonsensemedia.org/research/boys-in-the-digital-wild-online-culture-identity-and-well-being
Capsized, 2025, arkistokvaliteettipigmenttituloste
© Josh Aronson
Tietoja taiteilijasta
Josh Aronson (syntynyt 1994, Kanada) on Miamissa toimiva taiteilija. Hänen työnsä tarkastelee maskuliinisuutta ja Amerikan etelävaltioiden maisemaa. Hänen valokuviaan on julkaistu mediassa, kuten The New York Times, The Paris Review, Financial Times, Frieze, Italian Vogue, Teen Vogue, Dazed, i-D, British Journal of Photography, Document Journal ja Apartamento.
www.josharonson.us
Usein Kysytyt Kysymykset
Tietysti Tässä on luettelo hyödyllisistä ja selkeistä UKK:ista Josh Aronsonin dokumentista Florida Boys
Yleiset Aloittelijakysymykset
K Mistä Florida Boys kertoo
V Se on dokumentti, joka seuraa ryhmää teinipoikia pienessä Floridan kaupungissa heidän navigoidessaan ystävyyssuhteita, perhettä ja unelmiaan valmistautuessaan lukiovuotuiselle Mr Indian River -kauneuskilpailulle
K Kuka on Josh Aronson
V Josh Aronson on dokumentin ohjaaja ja tuottaja Hän on palkittu elokuvantekijä, joka on tunnettu dokumenteistaan, joissa käsitellään sosiaalisia ja kulttuurisia teemoja
K Mistä voin katsoa Florida Boysin
V Elokuva on esitelty useilla elokuvafestivaaleilla Saadaksesi ajantasaista tietoa siitä, mistä voit striimata tai ostaa sen, on parasta tarkistaa virallinen verkkosivusto tai alustat kuten iTunes, Amazon Prime tai dokumenttikanavat
K Onko tämä tositelevisio-ohjelma vai dokumentti
V Se on dokumentti Se tallentaa tosielämän tapahtumia ja poikien aitoja kokemuksia sen sijaan, että olisi käsikirjoitettu tai tuotettu tosi-tv-ohjelma
Teemat Syvempi Merkitys
K Mitkä ovat dokumentin pääteemat
V Pääteemoja ovat modernin maskuliinisuuden monimutkaisuus, pienen kaupungin elämän paineet, unelmien tavoittelu, ystävyys, perhedynamiikat ja siirtyminen murrosiästä aikuisuuteen
K Miksi Mr Indian River -kilpailu on niin tärkeä elokuvassa
V Kilpailu toimii keskeisenä tavoitteena ja metaforana Se edustaa mahdollisuutta pojille tulla nähdyksi, saavuttaa jotakin ja määritellä itsensä samalla korostaen yhteisön arvoja ja odotuksia
K Mitä elokuva sanoo kasvamisesta pienessä kaupungissa
V Se näyttää sekä tuen antavan läheisen yhteisön puolen että rajoittuneen tai loukkuun jääneen tunteen, missä mahdollisuudet voivat tuntua niukilta ja paine mukautua on voimakas
K Käsitteleekö elokuva vain näitä tiettyjä poikia vai onko sillä laajempi viesti
V Vaikka se keskittyy tiettyyn ryhmään, sen teemat ovat universaaleja Se on tulemisikertomus, joka resonoi kenellä tahansa, joka on kohdannut kasvamisen haasteita, identiteetin selvittämistä ja unelmiensa tavoittelua
Käytännön Katsojalähtöiset Kysymykset