Vuoden 2021 lopulla Marina Diamandis oli risteyksessä. Walesilainen muusikko, joka asettui Los Angelesiin, oli juuri julkaissut viidennen albuminsa täyttäen sopimuksensa Atlantic Recordsin kanssa, jonka hän oli allekirjoittanut 21-vuotiaana Lontoon indie-pop-skenessä. Edellisen vuosikymmenen tauoton äänittäminen, julkaiseminen, promootio ja kiertueet olivat vaatineet veronsa, ja hänellä oli jatkuvia terveysongelmia. Vihdoin pysähtyen hän otti aikaa parantumiseen keskittymiseen.

"Upotuin musiikkiin, mediaan ja kirjoihin, jotka tuntuivat nostattavilta ja positiivisilta. Sitä on vaikea selittää – se ei ehkä kuulosta jännittävältä", Diamandis sanoo Los Angelesin kodistaan. "Mutta kun yrität muuttaa sisäistä maailmaasi, sinun täytyy ympäröidä itsesi asioilla, jotka tuovat erilaista energiaa."

Tämän uudelleenkäynnistyksen tulos? Hänen kuudes albuminsa, Princess of Power, joka julkaistaan tänään – nimi heijastaa hänen itsenäisenä artistina kokemaansa uutta vapautta. Leikkisä ja rohkea levy merkitsee vilkasta paluuta. Pääsingle "Butterfly" sisältää heliumkorkeuden kertosäkeen, kun taas kappaleet kuten "Rollercoaster" ja "Final Boss" sykkivät ilon ja uhmakkuuden tahdissa.

Tässä Diamandis kertoo Voguelle itsenäistymisestään, siitä kuinka albumi muovasi hänen itserakkauttaan, ja rohkeasta Salma Hayek -kunnianosoituksesta huippukappaleen "Cuntissimo" takana.

Vogue: Hyvää huomenta, Marina! Missä olet tänään?
Marina: Rehellisesti sanottuna vain sängyssä Los Angelesissa, nojaten tyynyjä vasten. Kuvasin videon kaksi päivää sitten ja olen vielä toipumassa.

Oliko kuvaukset rankat?
Oli – 14 tuntia, todella hauskaa, mutta paljon tanssimista. Mukana oli jopa köysityötä, jota en ollut koskaan ennen tehnyt.

Miltä sinusta tuntuu kaksi viikkoa ennen albumin julkaisua? Onko hermoja vai tuntuuko tällä kertaa erilaiselta?
En oikeastaan ole hermostunut. Ennen kaikkea olen innoissani – ja utelias näkemään, miten ihmiset reagoivat. Tämä on ehdottomasti pop-levy, mutta se on monipuolisempi kuin tähän mennessä julkaistut singlet. Kun tunnen inspiraatiota, toivon että muutkin kokevat samoin, mutta taiteen kanssa ei koskaan tiedä. Kuitenkin tunnen itseni valmiiksi julkaisemaan sen.

Tämä on ensimmäinen itsenäinen julkaisusi. Mikä johti tähän päätökseen?
Olin ollut Atlanticin kanssa viiden albumin ajan, ja kun sopimukset päättyivät, en uusinut niitä. Se on vakiintuneen artistin etuoikeus – itsenäiseksi ryhtyminen on alussa vaikeaa. Muutaman vuoden suunnan selvittelyn jälkeen tein yhteistyön BMG:n kanssa vain tämän albumin osalta. Joten se ei ole täysin itsenäinen, mutta minulla on oma levy-yhtiö ja luova vapaus, mikä on tärkeää. Yleensä levy-yhtiöt päättävät, mutta nyt minä päätän.

Yksi suurimmista turhautumisen aiheista monille taiteilijoille on haluta tehdä tietynlainen video, mutta sitten tarvitaan 20 henkilön hyväksyntä budjetin saamiseksi. Minun ei enää tarvitse käsitellä sellaista, mikä on mahtavaa.

Palataanpa aikaan, kun aloit kirjoittaa tätä levyä. Luin, että olit juuri pääsemässä eroon terveysongelmistasi ja aloit kirjoittamaan melkeinpä keinona päästä niistä yli. Pitääkö tämä paikkansa?

Se on osittain totta, mutta kirjoittamisen alkaessa tilanne ei ollut enää niin myrskyisä. Olin päässyt pahimmasta yli. Olin seitsemän vuoden ajan käsitellyt kroonisia terveysongelmia, joita kukaan ei osannut selittää. Sitten kesällä ennen albumin aloittamista keskityin todella parantumiseen ja juurisyyn löytämiseen.

Ensimmäinen kappale, jonka kirjoitin, oli Everybody Knows I’m Sad – se on riemukas, mutta sanoitukseltaan melko synkkä. Kirjoittaessani lisää kappaleita, kuten "Rollercoaster" ja "Butterfly", kuuntelin paljon Kylie Minoguea, 70-luvun musiikkia, ABBAa ja tietysti Madonnaa, joka on aina ollut suuri vaikuttaja. Suuri osa tätä albumia käsittelee leikillisyyttä ja tuon puolen löytämistä uudelleen itsessäni. En ollut tuntenut sellaista pitkään aikaan.

Miksi "Butterfly" tuntui oikealta pääsingleltä? Metafora puhuu puolestaan, mutta noiden villien lauluosuuksien kertosäkeessä se tuntui rohkealta valinnalta.

Joo, en aina tee asioista helppoja itselleni. [Nauraa.] Tiedän, että se on joko rakastettava tai vihattava kappale, mutta en voinut kuvitella mitään muuta ensimmäiseksi. Rakastan konsepteja, ja sen julkaisutavan piti tuntua minusta tarinalta.

Minun on pakko kysyä "Cuntissimo" – pelkästään sen nimestä! Muistatko, mistä sana tuli mieleesi ja kuinka kappale kehittyi?

Olin studiossa yksin, vain kirjoittamassa, ja uskon, että nimi tuli ensin. Katsoin glamouroitujen vanhempien naisten kuvia, joista tuli kappaleen keskipiste – mutta hauskalla, leikkisällä tavalla. 39-vuotiaana ajattelen tietysti ikääntymistä ja sitä, miten haluan astua tähän seuraavaan lukuun, erityisesti julkisuuden henkilönä. Voimakkaat vanhemmat naiset inspiroivat minua. Yksi suurimmista valheista, joita meille naisille kerrotaan, on, että menetämme arvomme ikääntyessämme. Yrittämällä pysäyttää ikääntymisprosessi menetät sen voiman, joka tulee nuoruuden päättymisestä.

Sophia Loren oli suuri inspiraatio, ja Salma Hayek – hän on vain uskomaton. Naisten patriarkaalisessa yhteiskunnassa tarvitsemme taidetta – olipa se musiikkia, elokuvia tai kirjoja – joka vahvistaa luottamustamme ja voimaantumistamme. Siitä "Cuntissimo" kertoo.

Näin videon, jossa Salma Hayek tanssii sen tahdissa ja sanoo rakastavansa sitä – se on valtava juttu!

Voi luoja, itkin kirjaimellisesti, kun näin sen.

Mainitsit leikillisyyden, ja huumorintajusi loistaa tällä albumilla. Se oli suuri osa varhaisempaa musiikkiasi, mutta tuntui vähemmän läsnä olevan kahdella viimeisellä levyllä. Miksi luulet sen palanneen nyt?

Koska tunnen itseni taas eläväksi ja hyväksi. Taiteilijana käyt läpi erilaisia vaiheita. Viimeinen albumini tehtiin vuonna 2020 – täysin erilaisina aikoina, hyvin poliittisena. En ollut tuntenut olevani oma itseni pitkään aikaan. Huumori on merkki siitä, että menee hyvin. Jos olet leikkisä, et vain selviydy. Ja rehellisesti sanottuna se ei ollut tietoinen päätös – seurasin vain vaistojani.

Se, miten tunsin itseni, teki minut todella onnelliseksi.

Voiman teema ja sen ilmeneminen tuntuu edelleen hyvin poliittiselta. Luuletko, että siitä tuli näkyvämpi, koska olet nyt itsenäinen artisti? Vai tutkitko vain erilaisia – usein naisellisempia – käsityksiä siitä, mitä voima tarkoittaa?

Luulen, että se on jotain, mitä olen oppinut omalla matkallani. Erityisesti viihdealalla ja julkkiskulttuurissa meille on myyty kapea käsitys voimasta. Mutta nähdessämme niin monien miesten kaatuvan ja heidän järjestelmien paljastuvan, monet meistä ymmärtävät nyt, että voima on usein ollut manipulaatiota ja hallintaa. Se saa miettimään: Miltä todellinen voimaantuminen näyttää?

Yksi albumin suurimmista teemoista on ollut itselleni opettaminen, mitä rakkaus todella on. En ole koskaan ollut erityisen hyvä suojelemaan itseäni, ja tämän albumin tekeminen auttoi minua määrittelemään rakkauden uudelleen itselleni. Jokapäiväisissäkin suhteissa sekoitamme usein kiintymyksen tai turvanhakemisen rakkauteen – vaikka se ei ole sitä. Sitä on vaikea selittää, mutta tämä oivallus on ollut suuri inspiraatio viimeisen 18 kuukauden aikana. Mikä on hassua, koska en ole ollut parisuhteessa tuona aikana – en ole edes seurustellut.

Toinen suuri teema on, että rakkauden ilmaisemista ei pitäisi nähdä heikkoutena. Muovasivatko nämä oivallukset musiikkia odottamattomilla tavoilla?

Ehdottomasti. Olen aina kamppaillut pelon kanssa, että rakkauden näyttäminen tekee minusta haavoittuvan hyväksikäytölle. Tuo pelko alkoi nuorena – ehdottomasti teini-ikäisenä, joka oli minulle erittäin muovaava aika. Olen edelleen työstämässä sitä, yrittäen päästä eroon noista vanhoista peloista, jotta voin rakastaa vapaasti omana itsenäni. Se on ollut vaikeaa, mutta se tulee luonnollisesti esiin musiikissa.

Kerro lisää albumin visuaalisesta maailmasta, jonka loit.

Kirjoittaessani tein jotain uutta – keksin kappaleen nimen ja tein täyden moodboardin ennen kuin edes aloin kirjoittaa kappaletta. Kappaleille kuten "Rollercoaster" ja "I <3 U" moodboardit olivat räjähtävä värejä, tekstuureja ja elävyyttä. En ole varma, siirtyikö se täysin lopulliseen tuotteeseen, mutta se oli ydininspiraatio. Visuaaliset elementit olivat vintagehenkisiä, nostalgisia. Luova johtajani Bethany Vargas on ollut uskomaton kaiken tämän muovaamisessa.

Moodboardien lisäksi halusin ilmaista naisellisuutta tavalla, joka tuntuu nyt luonnolliselta. Tiesin jo varhain, että halusin albumin kansikuvaksi paljaan tai osittain peitetyn selän – mikään muu, kuten korsetti tai nauhat, ei ollut vielä päätetty. Se on sensuelli, mutta ei tavalla, joka miellyttää mieskatsojia. Kyseessä on naisellisuuden ja sensuellisuuden säteilyttäminen ilman, että se on liian seksuaalista tai shokeeraavaa.

Tämä koskee myös niiden osien takaisin saamista itsestäni, jotka olen joutunut tukahduttamaan muiden mukavuuden vuoksi. Konservatiivisesta kreikkalaisesta taustastani johtuen olen tuntenut painetta hillitä seksuaalista energiaani – mutta sen tekeminen häiritsee sisäistä tasapainoasi. Seksuaalinen energia on... (ajatus hiipuu pois)

Yleinen terveytemme ja onnellisuutemme ovat niin tärkeitä, mutta historia on todella sekoittanut asioita. Olen myös työskennellyt osan sen parantamiseksi.

Kuva: Marina

Aiemmin mainitsit, että sinulla on enemmän budjetoinnin hallintaa – vaikuttiko tämä siihen, miksi videoista tuli tällä kertaa suurempi painopiste?

Ehdottomasti. Kahdella viimeisellä albumilla ei ollut luovaa johtajaa mukana, ja mielestäni tällaisen henkilön läsnäolo tiimissä on ratkaisevan tärkeää – he auttavat sitomaan kaiken yhteen sen sijaan, että joutuisit tekemään sen yksin. Tällä kertaa halusin albumin välittävän tietynlaisen energian, ja vaikka kirjoitin sen muiden mielessä, visuaaliset elementit olivat hyvin paljon minua varten. Ehkä se johtuu siitä, että minulla ei ole ollut vahvaa visuaalista identiteettiä pitkään aikaan, mutta halusin todella luoda tämän kauniin maailman albumin ympärille – jotain, jota rakastaisin vielä vuosien päästä katsoessani sitä. Ja toistaiseksi se toimii.

Miten aiot juhlistaa albumin julkaisua?

Tarkistan vain aikatauluni. Luulen, että esiinnyn Pride-tapahtumassa julkaisupäivänä ja Governor’s Ballissa seuraavana päivänä. Rehellisesti en ole vielä varma. Nautin luultavasti vain hyvästä martinista tiimini kanssa jossain. Mutta jossain vaiheessa sitä viikkoa haluan todella tehdä kunnolla – en vain tiedä, millä ilasta se onnistuu. Meillä on paljon menossa, mutta järjestämme sen kyllä.