Joillakin asioilla on tapana vain ilmestyä elämääsi nelikymppisenä, selittämättömästi ja varoittamatta. Ystävät – ne, joiden kanssa nukuit festareilla laatikoiden päällä, pyysit staffeilla kipulääkkeitä tai jotka pitivät takkiasi kun suutelit kaiuttimien vieressä jotakuta nimeltä ”Climpf” – alkavat ladata lintutunnistussovelluksia. Tuntemasi naiset – ehkä samat, jotka joskus kokosivat aterioita pelkästään paahtoleivistä, täyttivät sukkareikäsi kynällä tai piilottivat savukkeesi puuhun jaettavaksi myöhemmin – alkavat katsoa puutarhaohjelmia. Menneisyyden ihmiset – jotka kyyditsivät sinut rantapaikkakunnalle perjantai-iltana parikymppisenä suutelemaan paikallisia baarimikkoja ja syömään ranskalaisia – alkavat ostaa vedenpitäviä takkeja.
Yhtä asiaa tässä vaiheessa ei odoteta tehtävän: lapsen hankkimista – tai toisen lapsen hankkimista, kuten minä tein. Ja silti me teemme niin. Britannian tilastokeskuksen mukaan äitien keski-ikä on nyt 31 ja isien 33,9. (Yhdysvalloissa ensisynnyttäjien keski-ikä oli 27,5 vuonna 2023 – noin vuoden verran korkeampi kuin vuonna 2016.) Jotta keskiarvo olisi tuo, täytyy olla paljon meitä vanhemmassa päässä vetämässä lukua ylöspäin. Näen, että Sienna Miller odottaa kolmatta lastaan. Onnittelut hänelle – ja ei, minä en näyttänyt tuolta raskaana ollessani nelikymppisenä. Viime vuonna hiuksissani oli harmaa, asuin mustissa verkkareissa ja kasvoihini tuli niin paljon painoa, että jouduin säätämään pyöräkypärääni vain nähdäkseni. En ollut Fashion Awards -tapahtuman punaisella matolla Givenchyn asussa, vaan tienposkessa kiirehtimässä pimeässä kouluun kello 8.30 aamulla ilmoittautumaan.
Raskaus 30-luvun lopulla ja 40-vuotiaana tarjoaa paljon juhlimisen arvoista. Monella tapaa – sekä konkreettisesti että abstraktisti – olin onnellisempi, itsevarmempi, tyytyväisempi ja paremmin resurssoitu kuin olisin ollut kaksi vuosikymmentä aiemmin. Tunsin itseni ja kehoni. Olin luonut uran (tavallaan). Olin vakaa suhde rakastamaani ja luottamaani mieheen. En enää vuokrannut. Olin nähnyt monien ystävieni kasvattavan omia lapsiaan. Tunsin pystyväni olemaan avoin ja haavoittuvainen kamppailuni aikana ja tiesin, mistä ja miten pyytää apua.
Myös – ja tämä on iso asia, josta harvoin puhutaan – en tuntenut jääväni paitsi elämäni muovaavasta vaiheesta. Olin tanssinut varastoissa, asunut yksin, pitänyt lyhyitä suhteita, valvonut yötä töitä tehdessäni, matkustanut hieman, käynyt hienoissa juhlissa, ollut radiossa ja tehnyt kaikkea sellaista parikymppisenä. Kun tämä raskaus sattui, olin mielelläni kotona perheeni kanssa syömässä perunamuusia. FOMO ei ollut vain merkityksetöntä – se oli naurunaihe, jotain mihin hihittää kun katsoin poikani lukevan sarjakuvaa kylvyssä tai sammutin valot kello 20.32.
Tietenkin lapsen saaminen nuorena voi olla loistavaa terveydelle, uralle ja pitkän tähtäimen tavoitteille. Narskuvin lonkkoin, väsynein silmin ja pehmenneen keskivartaloni kanssa olen ehdottomasti vähemmän fyysisesti energinen kuin olin vielä kahdeksan vuotta sitten, kun kannoin poikaani Lontoossa räysässä. Kun vauva aloittaa yläasteen, olen viisikymppinen; en tiedä nuorisokulttuurista mitään, minut on työnnetty pois sosiaalisesta mediasta ja näytän luultavasti jonkinlaiselta syvänmeren limakalalta. Se saa minut ajattelemaan Jess Phillipsiä, joka ryntäsi poliittista uraa 30-, 40- ja 50-luvuillaan juuri siksi, että hän oli hoidettu äitiys varhain pois tieltä. Siitä on tietenkin paljon sanottavaa. Mutta toisaalta, milloin koskaan annamme naisille tunnustusta viisaasta päätöksestä hankkia lapsia nuorena? Milloin viimeksi luit otsikon kuten: ”Teini-ikäiset ja parikymppiset naiset parantavat mahdollisuuksiaan myöhempään tyytyväisyyteen uralla ja fyysiseen toipumiseen hankkimalla lapsia ennen kuin he menettävät nuorten junalippunsa”?
Totuus on, ettei ole oikeaa aikaa. Päätös hankkia lapsi – tai toinen lapsi – tarkoittaa kritiikin, tarkkailun tai väheksynnän kohtaamista jossain vaiheessa, iästä riippumatta. Tavallaan se on hyvää harjoitusta elinikäiseen arvosteluun, joka vanhemmuuteen kuuluu.
Mutta ennen kuin lopetan: äitien keski-ikä Englannissa ja Walesissa on siis 31, vai mitä? Hyvä on. Meille kerrotaan jatkuvasti naisista, jotka ”jättävät sen myöhemmäksi”, ”uhkapelaavat hedelmällisyydellään” tai ”antavat etusijan urallaan” – kaikki ne kuluneet kliseet, jotka täyttävät ilman. Mutta mikä se tilasto isistä olikaan? Noin 33,9, eikö vain? Melkein 34. Aivan. Isien keski-ikä Britanniassa on yli kaksi vuotta korkeampi kuin äitien, ja se tuo mukanaan kaikki samat terveyteen, uraan ja sosiaaliseen elämään liittyvät seuraamukset, jotka tuo luku merkitsee.
Jos miehet saavat lapsia myöhemmin kuin koskaan, voisimmeko ehkä lopettaa naisten lisääntymisvalintojen ihailun ja tutkia sitä sen sijaan vaihteeksi? Pyydän?
Usein Kysytyt Kysymykset
UKK 40-vuotiaana lapsen saamisen ilot
Yleiset Aloittelijan Kysymykset
K Onko 40-vuotiaana lapsen saaminen edes turvallista?
V Kyllä, monet naiset saavat terveitä raskauksia ja lapsia 40-vuotiaana. Sitä pidetään geriatrisenä raskautena, mikä tarkoittaa, että saat lääkäriltäsi lisävalvontaa mahdollisten lisääntyneiden riskien hallitsemiseksi.
K Mitkä ovat suurimmat ilmyydet saada lapsi myöhemmällä iällä?
V Yleisiä iloja ovat suurempi emotionaalinen kypsyys, taloudellinen vakaus, vakiintunut ura, vahvemmat suhteet sekä syvä tarkoituksenmukaisuus ja arvostus kokemusta kohtaan.
K Tarvitsenko erityistä lääketieteellistä apua tullakseni raskaaksi tässä iässä?
V Se on yleistä. Hedelmällisyys vähenee iän myötä, joten monet 40-vuotiaat käyttävät avustettua lisääntymisteknologiaa kuten IVF:ää. Hedelmällisyysasiantuntijan konsultointi on suositeltava ensimmäinen askel.
K Onko minulla tarpeeksi energiaa pysyäkseni vauvan tahdissa?
V Tämä on yleinen huolenaihe. Vaikka energiatasot vaihtelevat, monet vanhemmat vanhemmat huomaavat, että emotionaalinen valmius ja kärsivällisyys auttavat tasapainottamaan fyysisiä vaatimuksia. Oman terveyden priorisointi on avainasemassa.
Terveys Raskauskysymykset
K Mitkä ovat tärkeimmät terveysriskit minulle ja vauvalle?
V Riskeihin kuuluu korkeampi todennäköisyys raskausdiabetekseen, korkeaan verenpaineeseen, kromosomihäiriöihin ja keskenmenoon. Läheinen ennen- ja synnytyksen jälkeinen hoito auttaa näiden seurannassa ja hallinnassa.
K Ovatko kaikki ennen synnytystä tehtävät testit tärkeämpiä nyt?
V Kyllä. Lääkärisi todennäköisesti suosittelee kattavampaa geneettistä seulontaa ja diagnostisia testejä vauvan terveyden tarkistamiseksi.
K Miten voin saada terveimmän mahdollisen raskauden 40-vuotiaana?
V Keskittykseen ennen raskautta terveyteen, käy lääkärillä, ota raskausvitamiineja, ylläpidä terveellistä painoa, vältä alkoholia/tupakointia ja hallitse stressiä. Säännöllinen ennen synnytystä tapahtuva hoito on ehdoton.
Elämäntapa Käytännön Kysymykset
K Miten käsittelen ihmisiä, jotka ajattelevat, että olen liian vanha uudeksi vanhemmaksi?
V Keskitty omaan matkaasi ja valintasi syihin. Todennäköisesti löydät tukevan yhteisön. Yksinkertainen, itsevarma vastaus kuten ”Olemme riemukkaasti innoissamme ja tunnemme olevamme valmiita” usein riittää.
K Millaista on olla vanhempi vanhempi nuorempien joukossa koulussa?
V Saatat tuntea sukupolvikuilun.