Kun Mikaela Dery lanseerasi lukusarjansa Fashion Fiction lähes vuosi sitten, se oli tapa yhdistää kaksi intohimoa: muoti ja kirjallisuus. Dery, joka työskentelee kirjallisuustapahtumien ohjelmoijana, oli keskellä synkää talvea, kun hän päätti palata Plum Sykesin vuonna 2004 julkaistun romaanin Bergdorf Blondes pariin. Kirjan lopussa Sykes mainitsi pitkäaikaisen Vogue-sarakkeensa ”Fashion Fiction”, jota Dery ihaili, ja idea loksahti kohdalleen.

”Ajattelin, että kirjallinen muotokirjoittaminen tekisi loistavan sarjan, ja voisin kutsua sitä ’Fashion Fictioniksi’, vaikkei tarvitsisi lukea fiktiota”, Dery selittää. Hän otti yhteyttä Sykesiin saadakseen luvan nimen käyttöön, minkä Sykes myönsi.

Deryn sarjassa muotokirjoitusta juhlistetaan aitoa kirjallista taidemuotona. ”Rakastan erottaa muodin kaupasta ja lähestyä sitä älyllisenä tavoitteluna”, hän sanoo. ”Se tekee siitä minulle niin jännittävää – muodista voi tulla osa älyllistä elämää.”

Lähestyessään ensimmäistä vuosipäiväänsä Fashion Fiction on isännöinut kirjailijoita kuten Zoe Dubno, Doreen St. Félix, Rachel Syme ja Katie Roiphe, ja tehnyt yhteistyötä merkkien kuten Warby Parkerin ja Serviette-hajujen kanssa. Tapahtumat pysyvät ilmaisina ja, kuten Dery kuvailee, ”suunnilleen kuukausittaisina”, vaihdellen muutamassa paikallisessa tapahtumapaikassa. Nykyään sillä on omistautunut seuraajakunta, ja jokainen lukutilaisuus myydään loppuun tunneissa, ellei minuuteissa.

Viimeisimmässä kokoontumisessa osallistujat saapuivat West 17th Streetin Surrender Dorothyyn, siemaillen viiniä vintage-vaatteiden ympäröiminä. Huomasin ainakin kaksi vintage Chanel -lentokengän paria, Marilyn Monroen minihameen ja Spice World -t-paidan, jota kumppani ruudullinen lyijykynähame. Jonathan Woollenin kehutun uuden käännöksen, Ann Scottin kulttiklassikkoranskalaisromaanin Superstars, oli myynnissä tiaaran ja kimppu kiiltäviä korukiviä lähellä. Yläkerran pienessä teatterissa (myymälän rakennus on näyttelijän omistuksessa) melkein jokainen paikka oli varattu.

Kirjailijat voivat lukea minkä tyylilajin tahansa – omaa tai jonkun heidän ihailemansa tekijän – kunhan se liittyy muotiin. Näyttelijä ja Surrender Dorothyn yksi omistajista Ruby McCollister jakoi tarinan antiikkikeskuksesta Mansfieldissa, Ohiossa. Substack-sarjasta You Can Talk About It, But Only With Me kotoisin oleva Amanda Lee Burkett luki kohdan Ingeborg Dayn (eli Elizabeth McNeillin) romaanista Nine and a Half Weeks, kuvaillen päähenkilön miehen vaatekaappia ennen kuin ”kaikki psykoseksuaalinen tapahtuu”, kuten Burkett vitsaili. Kirjailija David Kobe tutki yhteyttään koripallon estetiikkaan ja asenteeseen sekä legendaariseen Allen Iversoniin. Jonathan Woollen luki Superstarsista ja loi tunnelman ennen queer-ranskalaista ravea 1990-luvun lopulla, ja kirjailija Elisa Gonzalez jakoi valikoiman juhlapuvuista projektistaan, jota hän on työstämässä. Yleisö oli koko ajan lumoutunut.

Alla Mikaela Dery jakaa viisi kirjallista teosta, jotka ovat vaikuttaneet hänen ajatteluunsa estetiikasta, fiktiosta esseisiin. Seuraa Fashion Fictionia Substackissa saadaksesi tiedot hänen seuraavasta tapahtumastaan.

Fashion Is Spinach Elizabeth Hawesilta
Elizabeth Hawes oli muun muassa muotisuunnittelija 1930-luvulla. Hän uskoi, että amerikkalaisille naisille myytiin ”ranskalaista legendaa” (nimikko pinaattia), johtaen heitä käyttämään vaatteita, jotka eivät sopineet heidän elämäänsä vain tuotemerkin takia. Fashion Is Spinach on uskomattoman nokkela ja terävä; suurin osa siitä pätee edelleen tänään. Hawesin mukaan amerikkalaisen muodin tulevaisuus on naisilla, jotka ”eivät tee eleitä tyyliin eivätkä tee kompromisseja muodin kanssa. He pukeutuvat kuten haluavat.” Tämä, hän sanoo, ”vaatii todellista luonnetta ja on mielestäni ainoa tapa pukeutua, joka on sen arvoista.” Lisäksi Hawesin suunnittelut ovat upeita. Voit tarkastella niitä verkossa Met-arkistossa.

A Left-Handed Woman Judith Thurmanilta
Luulen, että Judith Thurman saattaa olla fiksin henkilö, jonka olen koskaan tavannut. Kaikki hänen kirjansa ovat ihania, mutta usein huomaan palaavani A Left-Handed Womaniin, kokoelmaan Judith Thurmanin esseitä The New Yorkerista. Thurman sanoo usein kirjoittavansa ”naisista, jotka ovat joko kadonneet historiaan tai jollain tavalla kadonneet itselleen”. Rakastan sitä, että nämä tekstit eivät koskaan käsittele vaatteita syyllisenä korvikkeena jollekin väitetysti ”todellisemmalle” tai älyllisemmälle. Thurmanille vaatteet ovat kudottu hänen ajattelunsa kangaan.

Henry James ja Edith Wharton kirjoittivat molemmat kauniisti vaatteista, joilla on usein keskeinen rooli heidän romaaneissaan. Pidän erityisesti Daisy Milleristä, tarinasta amerikkalaisesta tytöstä Euroopassa, joka ei ymmärrä – eikä lopulta välitä ymmärtää – yhteiskunnan sääntöjä. Tästä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, jopa hänen kriitikkinsä myöntävät, että hänellä on ”se ihastuttava ilme, joka heillä kaikilla on… hän pukeutuu täydellisesti – ei, ette tiedä kuinka hyvin hän pukeutuu.”

Yasmin Zaherin The Coin on jännittävä ja syvästi liikuttava. Se seuraa tyylikästä, varakasta palestiinalaista naista, joka asuu Fort Greenessä ja joutuu pyramidihuijaukseen, joka keskittyy Birkin-laukkuihin. Usein se, että vaatteet ovat fyysisiä esineitä, käytetään niitä vastaan – ”materialistiseksi” kutsuminen on harvoin kohteliaisuus. Zaher kääntää tämän ajatuksen ylösalaisin nerokkaalla tavalla. Koti ei ole vain ajatus; se on fyysinen asia.

Fashion Fictionin parissa työskentely on saanut minut ymmärtämään, että suurin osa kirjoituksista koskettaa muotia jollain tavalla, koska vaatteet ovat niin kudottu elämiimme. Siksi päiväkirjat voivat olla ihana lähde vaatteista kirjoittamiseen. Suosikkini on Helen Garnerin Yellow Notebook, joka kokoaa hänen päiväkirjansa vuosilta 1978–1987. Siinä on kohta – ei suoraan vaatteista – jossa hän päättää, että hänen seuraava kirjansa, The Children’s Bach, on ”lyhyt”, ”kotimaisella aiheella ja ympäristöllä”. Hän kirjoittaa: ”Kävelin töistä kotiin ja ohitin painotalon, jonka ikkunassa oli kopio siitä van Gogh -maalauksesta, joka esittää hänen makuuhuoneensa sisustaa: lattialaudat, sänky, kaksi ruokoistuinta, ikkuna. Ajattelin: Tuo on kaunis maalaus. Ja se on vain huoneen sisusta.” Ajattelen sitä usein.

Usein Kysytyt Kysymykset
UKK Välttämätöntä luettavaa muotokirjoittamiseen



K1 Kuka on Mikaela Dery ja miksi minun pitäisi välittää hänen kirjasuosituksistaan

V Mikaela Dery on arvostettu muotokirjoittaja ja -kriitikko. Hänen suosittelemansa kirjat eivät käsittele muotitrendejä vaan syvempiä taitoja, joita tarvitaan harkitsevaan kirjoittamiseen, kuten havainnointia, kulttuurianalyysiä ja kiehtovan tarinan luomista, jotka ovat välttämättömiä kaikille muototoimittajiksi pyrkiville.



K2 Mitkä ovat viisi kirjaa, jotka vaikuttivat hänen lähestymistapaansa

V Vaikka tarkka lista voi vaihdella, kirjat, jotka tyypillisesti vaikuttavat tähän lähestymistapaan, sisältävät:

Roland Barthesin The Fashion System

Walter Benjaminin The Arcades Project

Susan Sontagin Notes on Camp

Guy Debordin The Society of the Spectacle

Keskeinen tyyliltään ja ääneltään narratiivinen tietokirja



K3 Olen aloittelija muotokirjoittamisessa. Ovatko nämä kirjat liian edistyneitä tai teoreettisia minulle

V Ne voivat olla haastavia, mutta se on pointti. Deryn lähestymistapa viittaa siihen, että vahva muotokirjoittaminen perustuu suuriin ajatuksiin. Aloita Sontagin Notes on Camp tai Joan Didionin esseestä – ne ovat helpommin lähestyttäviä portteja kriittiseen ajatteluun ja kauniiseen proosaan.



K4 Mikä on pääetu näiden tiheiden teoreettisten kirjojen lukemisessa verrattuna pelkästään muotiblogien seuraamiseen

V Blogit usein raportoivat, mitä tapahtuu. Nämä kirjat opettavat sinua ajattelemaan, mitä tapahtuu. Ne tarjoavat työkaluja analysoida, miksi trendi on tärkeä, mitä se kertoo yhteiskunnasta ja kuinka kirjoittaa siitä auktoriteetilla ja ainutlaatuisella näkemyksellä, erottaen työsi muista.



K5 Haluan kirjoittaa vaatteista, en filosofiasta. Miten Roland Barthesin The Fashion System auttaa siinä

V Barthes opettaa sinua lukemaan vaatteita kielenä. Se auttaa sinua siirtymään kuvailemasta mekkoa siniseksi ja silkiseksi sen dekoodaamiseen, mitä tuo sininen, tuo silkki ja tuo leikkaus viestivät – luksuksesta, tunnelmasta tai kapinasta. Se muuttaa kuvauksen analyysiksi.