Uuden elokuvan Hot Milk päähenkilö on Sofia (Emma Mackey), sensuelli mutta epäröivä parikymppinen nainen, joka matkustaa äitinsä Rosen (Fiona Shaw) kanssa Espanjan rannikkokaupunkiin etsimään kokeellista hoitoratkaisua äitinsä salaperäiseen – mahdollisesti mielikuvituksen tuotteena olevaan – sairauteen. Aurinkoinen lomakohde tarjoaa kuitenkin Sofialle myös tilaisuuden tutkia omia halujaan, kun hän tapaa Ingridin (Vicky Krieps), vapaamielisen saksalaisen turistin, jonka huoleton elämäntapa muodostaa jyrkän kontrastin Rosen tiukalle kontrollille. Kun Sofia – joka muistuttaa nuorta Jane Birkinia – antautuu äidistään vapaudessaan kohtaamalleen sensuaaliselle vapaalle, seksuaalisen heräämisen tarina kääntyy synkemmäksi. Kaivattu itsenäisyys ja kertyneet katkeruudet ajavat Sofian jännittyneeseen valtataisteluun Rosen kanssa.

Deborah Levyn vuonna 2016 julkaistuun romaaniin perustuva Hot Milk (samoin kuin hänen vuoden 2011 teoksensa Swimming Home käsittelee haluja ja perhesuhteita lomaympäristössä) yhdistää auringonpaisteisen maiseman ja synkän erotiikan, sijoittuen "kesänoiriksi" kutsuttuun elokuvatradition jatkumoon. Toisin kuin perinteinen film noir, jossa toiminta sijoittuu varjoisiin kaupunkimaisemiin, kesänoir kukoistaa kirkkaassa, ahdistavassa kuumuudessa – liikaa auringonpaistetta ja joutilaana vietetty aika luovat vaarallista moraalista rappiota.

Eurooppalainen elokuva on pitkään käsitellyt tätä teemaa Jean Renoir’n satiireista Jacques Tatin turistikulttuuria kritisoiviin teoksiin. Kesänoirin kulta-aika oli kuitenkin 1960-luvun jälkeinen ajanjakso, jossa auringossa paahtuneet ihot ja kiehuvat nihilistiset tuntemukset heijastivat muuttuvia moraalisia rajoja.

Hot Milkin julkaisun kunniaksi Vogue kertoo genren merkittävimmistä elokuvista – Alain Delonin hitaasta murtumisesta Ranskan Rivieralla Mimsy Farmerin heroiinikierteeseen Ibizalla. Nämä tarinat osoittavat, että synkkyys väijyy jopa kirkkaassa päivänvalossa – ja kesän nautintoihin uppoutuminen voi johtaa peruuttamattomiin seurauksiin.

### Auringonnousu: Laulu kahdesta ihmisestä (1927)
Vaikka F.W. Murnaun mykkäelokuvaklassikko ei ole tiukasti kesänoir, se loi perustan kausittaisten kiusausten tarinoille. Alkutekstien sävy on selkeä: "Siellä missä aurinko nousee ja laskee – kaupungin kaaoksessa tai maaseudun rauhassa – elämä on aina samanlaista: joskus katkeraa, joskus makeaa."

Tarina seuraa kaupunkilaista naista, joka viettää kesänsä maaseudulla vietellen levotonta, naimisissa olevaa maanviljelijää. Järven rannalla hengaillessaan nainen suostuttelee tämän hukuttamaan vaimonsa, myymään tilan ja pakenemaan kaupunkiin. Kuten monissa kesänoireissa, vesi muodostuu moraalisesti epämääräiseksi ja vaarallisaksi tilaksi. Viljelijä melkein toteuttaa suunnitelmansa, mutta syyllisyys pysäyttää hänet matkalla. Sen sijaan hän ja vaimonsa löytävät rakkauden uudelleen kaupungissa viettämänsä päivän aikana – mutta heidän paluumatkallaan myrsky melkein vie vaimon hengen. Väkivaltaisen yhteenoton rakastajattaren kanssa jälkeen viljelijä ja hänen vaimonsa kohtaavat auringonnousussa, heidän side uudistuneena.

Lähes vuosisadan jälkeen Auringonnousu säilyy visuaalisena runona – vähemmän perinteinen elokuva kuin lumoava pohdinta halusta, petoksesta ja pelastuksesta.

Otsikko:

Vaikka mustavalkoiset kuvat ja dramaattiset varjot heijastavat ekspressionistista ja film noir -tyyliä, Murnaun keskittyminen maiseman muutoksiin – kaupungista maaseudulle, tilalta rannalle ja järvelle – sekä luonnonilmiöiden kuvaus (päivän ja yön kierto, tiheä sumu, äkilliset myrskyt ja kohtaukset, jotka päättyvät auringonvaloon) luovat tunnelmallisuutta, joka ennako