Danielle Haim on keskellä kappaleidensa kirjoitusprosessin kuvailua, kun hänen hotellihuoneensa puhelin soi. "Hetkinen", hän sanoo.

Onneksi hänen siskonsa Alana ja Este – jotka täydentävät Haim-yhtyettä – ovat paikalla pitämässä keskustelua käynnissä, heittäen sanallisesti palloa keskenään täydellisessä tahdissa.

"Sinulla on soittaja! Kuka se on?" Alana kysyy.
"Onko se äiti?" Este pohtii.
"Se on varmaan äiti", Alana päättelee.

Kuva: Heidi Stanton

Kolmosella on aina ollut läheiset välit, mutta heidän yhteytensä on ollut selkeämpi kuin koskaan neljännellä studioalbumillaan I Quit, joka julkaistaan tänään. Ensimmäisellä silmäyksellä levy – jonka ovat tuottaneet yhdessä Danielle ja Rostam Batmanglij (entinen Vampire Weekendin jäsen) – on eroalbumi. Sen 15 kappaleen aikana se kulkee uuden rakkauden innostuksesta sen päättymisen kipuun ja eteenpäin liikkeelle pääsemisen helpotukseen. Mutta sen läpi on kudottu ilon tunne – George Michael -sampleja sisältävästä avausraidasta "Gone" iloisen, Alanan johtaman "Spinningin" kautta rytmikkääseen päättäjäiseen "Now It’s Timeen".

"Toivon, että voisin sanoa, että viimeisessä suhteessani oli joku valtava riita, mutta totuus on, että vain kasvoimme erilleen", Danielle kertoo erostaan Ariel Rechtshaidin kanssa, joka tuotti yhtyeen kolme ensimmäistä albumia. "Siellä on edelleen paljon rakkautta. Teimme yhdessä mahtavaa musiikkia – hän on uskomaton tuottaja – mutta Rostamin kanssa työskentely tällä albumilla antoi minulle uudenlaista voimaa. Uskon aidosti, että tämä on paras työmme tähän mennessä."

Kuva: Terrence O’Connor

Yhtye alkoi työstää I Quit -albumia pian Danielen eron jälkeen, kun hän muutti Alanan luo – hetki, joka on ikuistettu balladiin "The Farm". Se oli ensimmäinen kerta yli kymmeneen vuoteen, kun kaikki kolme sisarta olivat sinkkuja samaan aikaan. (Sen jälkeen Este on kihlautunut teknologiayrittäjä Jonathan Levinin kanssa.) "Kirjoitimme juuri siitä, missä olimme sillä hetkellä", Danielle sanoo. "Minulle se oli itsensä etsimisestä – siitä, että selvitin, kuka olen. Siinä oli paljon voimaa."

"Kappaleiden kirjoittaminen oli helppoa. Yhdessä asuminen? Se oli vaikea osa", Alana myöntää. "Emme olleet jakaneet asuntoa siitä lähtien, kun olin 16." Mutta lopulta järjestely loksahti kohdalleen. "Se toi meidät takaisin nostalgiseen tilaan – baareissa ja bileissä käymiseen, vain me kolme. Ei seuraajia."

Kuva: Paul Thomas Anderson

Nostalgialla on suuri rooli albumilla. Haim-siskokset kasvoivat Valley Villagessa, San Fernando Valleyn alueella, ja se ympäristö vaikuttaa suuresti I Quit -albumiin – paikallisten katujen maininnoista (Ventura Boulevard, Kling Street) albumin kansikuvaan, jonka on ottanut samalta seudulta kotoisin oleva Paul Thomas Anderson.

Lapsuus Los Angelesin legendaaristen musiikkipaikkojen läheisyydessä oli toinen heidän nuoruutensa keskeinen osa. Este, joka työskenteli ravintolassa, penkoi löytötavaroiden henkilöllisyystodistuksia löytääkseen väärennettyjä itselleen ja siskoilleen. "Este hankki minulle henkilökortin, mutta olin 15 ja siinä oleva nainen oli 27. Minulla oli vielä hammasraudat", Alana muistelee. "Käytin sitä vain kerran alkoholin ostamiseen ennen kuin pelkäsin. Paine oli liikaa." Hänen tyylinsä oli hiipiä 21+ -keikoille Troubadouriin – jossa pääesiintyjät soittivat pienille yleisöille.

"Tuntui kuin maailma olisi meidän", Este pohtii. "Sitten 10–15 vuotta myöhemmin olimme taas samassa tilanteessa – kaikki sinkkuja, ei ketään, kenelle vastata, keskittyen vain meihin ja musiikkiin."

Sama energia on virittänyt albumin markkinoinnin. Sosiaalisessa mediassa he ovat tuominut miesten huonoa käytöstä, omaksuneet huolettoman seksuaalisuuden ja pitäneet asioita virkistävän reaaleina. Yhtye on kritisoinut misogyynisiä, jotka epäilevät heidän musiikillisia kykyjään – teema, jota he käsittelivät myös edellisellä albumillaan Women in Music Pt. III. "Aionko teeskennellä, että edellisellä kerralla kirjoittamamme ongelmat vain katosivat, kun mainitsimme ne? Ei, mutta teimme jo kokonaisen albumin siitä", Danielle sanoo. Alana jatkaa: "Nyt on aika... pitää hauskaa!"

Yksi I Quit -albumin kappaleista oli alun perin tarkoitettu WIMPIII:lle: tarttava esikoissingle "Relationships", jonka harhaanjohtavan yksinkertaiset mutta purevat sanat kuten "Miksi minulla on huono omatunto? / Olen aina vältellyt konflikteja / Mutta sinä todella sotkit itsetuntoni." Yhtye oli hionut sitä seitsemän vuotta – siitä lähtien kun Danielle alkoi kirjoittaa sitä lennolla Australiaan – mutta he eivät koskaan saaneet sitä täydelliseksi, ja jopa läheiset ihmiset hylkäsivät sen. (He vertaavat sitä muihin "ongelmalapsiin", joista tuli lopulta hittejä, kuten "The Wire" albumilta Days Are Gone ja "Want You Back" albumilta Something to Tell You.) "Meillä oli siihen niin vahva tunnepohjainen yhteys", Danielle sanoo.

Jälkeenpäin he näkevät kamppailunsa "Relationshipsin" kanssa kohtalona. "Monet eivät ymmärtäneet kappaletta, mutta uskoimme siitä vahvasti", Alana sanoo. "Nyt on selvää – 'Relationships' ei koskaan kuulunut Women in Music -albumille. Ehkä universumi kertoi meille: 'Odottakaa.'"