Giorgio Armania ei ehkä ollut fyysisesti paikalla näytöksessään – ensimmäistä kertaa vuodesta 1975 – mutta hänen vaikutusvaltansa oli kaikkialla. Juuri ennen tapahtumaa hän oli FaceTimessa backstage-ryhmänsä kanssa. Tasan kaksi minuuttia suunnitellun kello 19.00 alkamisajan jälkeen hän soitti pääavustajilleen ja kysyi kiireesti, miksi näytös ei ollut alkanut. Valot välähtelivät kolme minuuttia myöhemmin, mikä oli merkki kaikille ottaa paikkansa. Noin viidentoista minuutin kohdalla Leon Dell’Orco, Armanin miestenmuotiosaston päällikkö, kumarsi innostuneen aplodin saattelemana. Siltä tuntui kuitenkin epätavalliselta olla näkemättä herra Armania itseään. Muotisuunnittelija, joka täyttää 91 vuotta ensi kuussa, toipuu kotonaan Milanossa lyhyen sairustelun jälkeen, joka ilmeisesti johti lyhyeen sairaalajaksoon viime viikonloppuna. Hänen poissaolonsa ei kuitenkaan hämärtänyt hänen suunnittelutyönsä tunnistettavaa selkeyttä.

Näytös alkoi ryhmällä malleja, jotka marssivat ripeästi savitiilistä käytävää pitkin siroissa EA7-urheiluasuissaan. Heidän kevyet nailoninen juoksupuvut ja shortsit koristeli geometriset kuviot, jotka myöhemmin esiintyivät Emporio Armanin kokoelmassa – suunnittelussa innoittajana olivat Atlasvuorten Taznakhtin alueen monimutkaiset tekstiilit.

Kokoelmassa oli nomadhenkeä, kuten ensimmäisten Emporio-asujen kanssa esitellyt koristellut matkakassut viittasivat. Kouluttamattoman silmän matka näytti kattavan Pohjois- ja Keski-Afrikan sekä Keski-Aasian. Brändin tiedotteen mukaan kokoelma käsitti "Armanin estetiikan ytimen: syvän uteliaisuuden muista kulttuureista ja rakkauden siihen, miten ihmiset ilmaisevat itseään arkipuvuissaan."

Oli virkistävää nähdä miestenmuodin ammentavan vaikutteita kaukaa tavanomaisista länsimaisista rajoista. Jopa ilman muotiasiantuntijan tietämystä vaatteet viittasivat selvästi useisiin perinteisiin – tarjoten globaalimmin inspiroidun vaatekaapin kuin yleensä näemme.

Kohokohtia olivat tupsukoristeiset puukenkä-mulet, höyhenkoristeiset tunikat, aaltoilevat silkkihousut, leveälieriset olkihatut kangashäntineen ja käsityönä tehdyt riipukset koristellut hapsukorut. Mukana oli myös kauluskattomia takkeja ja kuviollisia housuja, drapeerit huivit, paksuommelinen oliivinvihreä nahkatakki sekä isoihin hapsuihin päättyvät mokkasiinitakit. Joissakin kappaleissa oli metallinkiiltoisia silkkipaitoja, norsuja ja kirahveja kuvioituja pellavapaitoja sekä kivikoristeisia päähineitä. Jopa Armanin tunnusomainen pehmeä pukuilme teki esiintymisensä, mutta tässä se oli uudistettu teksturoiduista kankaista, jotka toivat esiin kokoelman seikkailunhaluisen nomaditeeman.

Näytöksen tiedotteessa mainittiin, että jotkut kuviot symboloivat "äärettömyyden kuvauksia." Totta tämän ajatuksen mukaisesti tämä oli rajaton kokoelma – sellainen, joka jopa kaukaa päin antoi herra Armanin viedä meidät matkalle jättämättä kotia.