Tässä on suomennos, jossa ei ole lisätty, muutettu tai ehdotettu vaihtoehtoisia käännöksiä:

Se oli tyttöjen ilta, josta kaikki puhuivat. Keskiviikkona Taylor Swift ja hänen pitkäaikaiset ystävänsä Alana ja Este Haim liittyivät Mariska Hargitayn seuraan kentän laidalla Madison Square Gardenissa kannustamaan New York Knicksiä NBA-finaaleissa.

Paljon on kirjoitettu Swiftistä, Haimin sisaruksista ja Hargitaysta, jotka käyttivät räätälöityjä T-paitoja, joissa luki "Stevie Knicks", "Knickelback" ja "Knickole Kidman" (osan siitä itse asiassa minä kirjoitin). Mutta nähdessäni Swiftin – joka on syntynyt Pennsylvaniassa ja kasvanut Tennesseessä, ja joka kävi Knicks-pelissä toukokuun lopulla kihlattunsa Travis Kelcen, Cavaliers-fanin, kanssa – yhdessä kahden kolmesta Haimin sisaruksesta, jotka tunnetaan vahvasti yhteydestä Laaksoon, iloisesti menettämässä järkeään Knicksin upean Game 4 -voiton johdosta – puhumattakaan siitä, kun seurasin sosiaalisen median räjähtämistä Jennifer Lopezin kiistanalaisen Subway-kommentin vuoksi siitä, mikä tekee ihmisestä "oikean" newyorkilaisen – se saa minut miettimään, mitä todella tarkoittaa kuulua kaupunkiin tai omistaa se.

Olen syntynyt New Yorkissa, mutta muutin vauvana Moskovaan ja Roomaan vanhempieni töiden vuoksi, ja palasin New Yorkiin juuri ennen kuin täytin yhdeksän. Asuin siellä seuraavat 10 vuotta, kunnes lähdin yliopistoon, mutta en valinnut palata kaupunkiin ennen kuin olin puolivälissä 20-vuotiaana. Kummallisesti vasta silloin, asuessani Prospect Heightsissa kimppakämpässä, tunsin asuvani todella New Yorkissa, en vain sattumalta siellä.

Olen asunut kahdeksassa eri kaupungissa ja kylässä elämäni aikana Austinista Roomaan. Vaikka New York on aina synnyinkaupunkini – ja paikka, jossa säilytetään yläasteen Gossip Girl -kirjani, yliopistotodistukseni ja kuluneet Ugg-saappaani – se ei ole ainoa paikka, tai edes tärkein, jota kutsun kodiksi nykyään. Olen asunut Los Angelesissa viimeiset kolme vuotta. Kokeilin Enkelten kaupunkia ensimmäisen kerran heti yliopiston jälkeen, lähdin sitten muutamaksi vuodeksi ja palasin myöhäisillä 20-vuotiaillani. Edullisen, upean ruoan kanssa ympäri maailmaa, runsaiden uima-altaiden ja hiljaisen, ystävällisen naapuruuden, joka loistaa jopa vaikeina aikoina, en ole löytänyt minulle sopivampaa kaupunkia.

En ole suurin urheilufani (paitsi joka neljäs vuosi, kun naisten voimistelu valtaa kesäolympialaiset), mutta olen kannustanut Libertyä Brooklynissa, puhunut Buckeyesin mestaruusmahdollisuuksista Clevelandissa, pitänyt hauskaa Astros-baareissa Houstonissa ja ihastunut Dodgersiin – tai ainakin täydelliseen yhdistelmään Dodger Dogseja ja ylihintaista vettä – Elysian Parkissa. Vasta äskettäin pysähdyin kyseenalaistamaan, miksi yhtäkkiä innostuin niin paljon näistä joukkueista. Toki jotkut saattavat kutsua minua mukavuudenhaluiseksi faniksi, koska kannustan missä ikinä päädynkään, mutta kyse ei ole varsinaisesti urheilijoista, joista pidän – vaan tavallisista ihmisistä (ja julkkiksista), joiden rakkaus heitä kohtaan on paljon vahvempaa kuin mikään, mitä olen koskaan tuntenut urheilua kohtaan. (En ole koskaan väittänyt olevani omistautunut millekään muulle kuin Miss Piggyille, ja ehkä Andy Cappin Hot Friesille.)

Torstain Vogue-haastattelussa Alana Haim kutsui keskiviikon Knicks-Spurs-peliä "ehkä parhaaksi koskaan pelatuksi koripallo-otteluksi" ja sanoi Lakers/Knicks-fanien jakautumisesta: "Luulen, että voimme kaikki olla ystäviä. Siinä ei ole vihamielisyyttä." En todellakaan ole yhtä pakkomielteinen Knicksin nykyisestä menestyksestä kuin ystäväni, jotka asuvat edelleen New Yorkissa, mutta miksi en antaisi itseni nauttia mukavista asioista, vaikka toiselta puolelta maata?

Silti rakastan queer-tyttöjen risteilyn katsomista Sparks-peleissä – ja menen myös katsomaan Texas Rollergirlsin hallitsevan roller derbyssä vieraillessani perheeni luona Austinissa, ja seuraan jalkapalloa (tai ainakin etsin täydellistä vintage-jalkapalloneuletta) ollessani Ohiossa luokkakokouksessa. Mielestäni mikään tästä ei tee minusta muotifania tai jonkinlaista urheiluhuijaria – sitä kutsutaan vain skaalaksi, beibi!

**Usein kysytyt kysymykset**
Tässä on lista usein kysytyistä kysymyksistä, jotka kattavat Taylor Swiftin, HAIMin, New York Knicksin ja sen syyllisen nautinnon, kun kannattaa mitä tahansa kaupunkia, josta pitää.

**Taylor Swift & HAIM**

*Aloittelijan taso*

**K: Ovatko Taylor Swift ja HAIM oikeasti ystäviä vai onko se vain bisnesjuttu?**
V: He ovat aitoja ystäviä. Heitä on nähty hengailemassa yhdessä, syömässä illallista ja tukemassa toistensa keikkoja vuosien ajan. Se alkoi siitä, kun HAIM toimi Taylorin lämmittelijänä 1989-kiertueella.

**K: Mitä kappaleita Taylor Swift ja HAIM ovat tehneet yhdessä?**
V: Heillä on kaksi virallista yhteistyötä: "no body, no crime" ja "Gasoline". Taylor on myös liittynyt HAIMin lavalle laulamaan "Love Storya" ja "The Wireä".

**K: Onko HAIM bändi vai sooloartisti?**
V: HAIM on bändi, joka koostuu kolmesta sisaruksesta: Este, Danielle ja Alana Haim. He soittavat omia instrumenttejaan ja kirjoittavat omat kappaleensa.

*Edistyneen tason*

**K: Miten HAIMin musiikkityyli on vaikuttanut Taylor Swiftin viimeisimpiin albumeihin?**
V: HAIMin soft rock ja 70–80-lukujen pop rock -soundi vaikutti voimakkaasti "folklore"- ja "evermore"-aikakausiin. Yhteistyö Aaron Dessnerin kanssa perhemaisissa kirjoitussessioissa auttoi Tayloria siirtymään puhtaasta popista indiefolk- ja alternative rock -tilaan.

**K: Miksi Taylor ja HAIM päättivät tehdä sisaruskostokappaleen, kuten "no body, no crime"?**
V: Se oli hauska narratiivinen idea. Alana Haim on sanonut, että he halusivat kirjoittaa klassisen murhamysteeri-country-kappaleen, ja Taylor rakasti ajatusta siitä, että kolme sisarta auttavat häntä kostamaan. Se leikkii Haimin sisarusten todellisella dynamiikalla, jossa he pitävät toistensa puolia.

**K: Miten Haimin sisarukset suhtautuvat siihen, että heitä kutsutaan Taylorin taustabändiksi?**
V: He ovat olleet hyvin selkeitä siitä, että he ovat ensisijaisesti bändi. Vaikka he rakastavat Tayloria, he eivät pidä termistä "taustabändi". He näkevät itsensä yhteistyökumppaneina ja ystävinä, ja he ovat erittäin ylpeitä omasta kolmen albumin katalogistaan.

**New York Knicks & Kannustaminen**