Jane Schoenbrun tekee villejä, ihanan outoja elokuvia, joita voi katsoa uudelleen ja uudelleen. Heidän karmivan aikuistumisdebyyttinsä, We’re All Going to the World’s Fair, jälkeen he tekivät vielä suuremman vaikutuksen huimaavalla I Saw The TV Glow -elokuvalla, joka kertoo kahdesta teinistä, jotka tulevat pakkomielteisiksi yliluonnollisesta TV-ohjelmasta. Nyt he ovat nostaneet panoksia jälleen kerran entistä kunnianhimoisemmalla, tähdillä täytetyllä laajennuksella mieltä kutkuttavaan elokuvauniversumiinsa: Teenage Sex and Death at Camp Miasma, joka sai juuri ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla.

Tämä uusi lisäys heidän työhönsä avaa heidän maailmansa ahtaista huoneista ja kirkkailta näytöiltä laajoihin maisemiin ja toismaailmallisiin ulottuvuuksiin. Se on rohkea liike, totta kai, mutta se johtaa myös johonkin sotkuisempaan, löyhempään ja monimutkaisempaan kuin TV Glow. Se on varmasti herkkua faneille, aivan kuten se todennäköisesti karkottaa Schoenbrunin työhön uusia tulokkaita, jotka saattavat pitää heidän edellistä projektiaan—outoa kuin se olikin—helpommin sulatettavana kuin tätä.

Mitä tahansa sen puutteita ovatkin, konsepti on tällä kertaa kiehtova. Elokuva alkaa Lynch-tyylisellä kehyskertomuksella—tunteella, että katsot elokuvaa elokuvan sisällä—ennen kuin siirrytään nopeaan alkutekstijaksoon, joka luo lähtökohdan: Camp Miasma-slasher-elokuvat olivat 80-luvun klassikko, mutta liian monien turhien uudelleenfilmatisointien jälkeen ne vaikuttavat kuolleilta ja haudatuilta. Siihen asti, kunnes lupaava nuori ohjaaja, Kris (Hannah Einbinder), saa tehtäväkseen elvyttää sarjan tuoreella otteella.

Kun tapaamme hänet ensimmäisen kerran, hän on matkalla tapaamaan Billyä (Gillian Anderson), vangitsevaa viimeistä tyttöä ensimmäisestä Miasma-elokuvasta, joka asuu edelleen alkuperäisen elokuvan aavemaisella, hylätyllä lavastealueella. Se on kammottava painajainen, täynnä jättimäisiä maalattuja taustoja ja narisevia vanhan koulukunnan projektoreita, ja Billy on äärimmäisen glamourinen Norma Desmond -hahmo, joka istuu niiden keskellä, haipuen unohduksiin.

Kujertavalla etelän murteellaan ja unelmoiden silmin pidetyillä monologeillaan Billyllä on myös ripaus Blanche DuBois'ta. Hän kutsuu Krisin tuntemaan olonsa kotoisaksi, ja Kris esittelee visionsa uudesta Miasmasta. Queer-ohjaajana häntä kiehtoo alkuperäinen Miasma-mytologia: sen keskiössä oleva tappaja, joka teurastaa teinejä leirillä, käyttää keihästä, käyttää ilmanvaihtoventtiilin muotoista naamaria ja on nimeltään Little Death (ikimuistoisesti esittämänä TV Glow'n pääosan esittäjä Jack Haven). Kerran trans-teini, joka tutkii vapaasti sukupuoli-identiteettiään, he muuttuvat pelätyksi olennoksi, joka asuu läheisen järven pohjalla, valmiina nousemaan hetkessä ja päästämään valloilleen kostonsa. Mitä se tarkoittaa, Kris miettii, että hän kuvittelee uudelleen tämän tuskallisen, erittäin ongelmallisen tarinan?

Little Death nousee elokuvassa Teenage Sex and Death at Camp Miasma.
Kuva: Mubi

Kris viettää yön, ja hän ja Billy lähentyvät, emotionaalisesti ja romanttisesti. Kris avautuu läheisyysongelmistaan, Billy jakaa palasia omasta menneisyydestään, ja kaksikko palaa alkuperäisen Miasma-elokuvan pariin. Sitten astumme sisälle tuohon 80-luvun kuumeuneen ja saamme tietää, mitä lavasteilla todella tapahtui.

Schoenbrunin ohjaus on itsevarmaa läpi elokuvan, ja heidän maailmanrakennuksensa on yhtä huolellista kuin aina, täynnä ihastuttavaa hemmottelua nostalgisissa (ja usein analogisissa) nautinnoissa: monimutkaiset 80-luvun tuotteet, VHS-nauhat, DVD-soittimet, jotka täytyy kaivaa esiin ja pölyt pois, ja ilo varastoida suklaata ja popcornia käpertyäkseen katsomaan pelottavaa elokuvaa, jonka on jo nähnyt tuhansia kertoja.

Tämä on myös erittäin elokuvasivistynyt teos, täynnä viittauksia ja pääsiäismunia, jotka nyökkäävät kaikelle The Shiningistä Halloweeniin. Jotkut—kuten yksityiskohta, että Krisin hittielokuva on uudelleenkertomus Psychosta suihkuverhon näkökulmasta—ovat hulvattomia, kun taas toiset, ajan myötä, alkavat kulua ohuiksi, painaen elokuvaa alas laajalla genre-varustelullaan ja jatkuvalla tietäväisyydellään.

Kuten TV Glow, kuitenkin, Teenage Sex and Death at Camp Miasma'n teemat ovat täysin imeviä: ajatuksia traumasta, identiteetistä ja tarinoista, joita kerromme itsellemme. Tämä saa sinut hautaamaan seksuaaliset halusi syvälle sisimpääsi, putoamaan dissosiatiivisiin tiloihin (jotka heijastuvat monissa etäisissä laajakuvissa, joita näemme Little Deathissä), ja se kritisoi terävästi kauhuelokuvien historiaa, jotka ovat nojautuneet misogyniaan, hyväksikäyttöön ja transfobiaan. Miasma on parhaimmillaan tutkiessaan tuon perinnön tuskaa yhdessä hämmentävän, jännittävän ja innostavan kokemuksen kanssa, joka liittyy monien näiden elokuvien katsomiseen.

Mutta siinä missä TV Glow piti yllä tasaista käänteiden ja yllätysten tahtia, Miasma ei päästä täysin irti ennen viimeisiä kohtauksia. Vietämme hieman liian kauan 80-luvun takaumassa (vaikkakin bonuspisteitä ohikiitävästä cameosta Eva Victorilta, jolla on irokeesi). Siellä on Zoom-sarja, joka tuntui hieman ylikäytetyltä, ja kun veri vihdoin alkaa virrata, huomasin toivovani jotain hauskempaa, verisempää, pelottavampaa, seksikkäämpää ja hillittömämpää.

Loppujen lopuksi Teenage Sex and Death at Camp Miasma ei täysin vastaa nimensä rohkeutta. Sen pidättyväisyys on selvästi tarkoituksellista, mutta se saa myös elokuvan tuntumaan hieman alikehittyneeltä. Sitä vastoin I Saw The TV Glow, puutteineen kaikkineen, tuntui enemmän täydelliseltä teokselta. Silti tämä on jännittävän surrealistinen, kerroksellinen ja kiistatta rohkea lisäys Schoenbrunin filmografiaan, ja vihjeenä suuremmista, rohkeammista asioista tulossa, se on uskomattoman lupaava. Ja, aivan kuten TV Glow'n kanssa, en itse malta odottaa, että tuotteet tulevat myyntiin.

Teenage Sex and Death at Camp Miasma tulee teattereihin 7. elokuuta.



Usein kysytyt kysymykset
Tässä on lista usein kysytyistä kysymyksistä Cannes 2026 -elokuvasta Teenage Sex and Death at Camp Miasma, pääosissa Gillian Anderson ja Hannah Einbinder



Yleinen Lähtökohta



K: Mistä elokuva Teenage Sex and Death at Camp Miasma kertoo?

V: Se on romanssi-kauhu-komedia, joka sijoittuu kesäleirille. Tarina seuraa leirin sairaanhoitajaa ja teini-ikäistä ohjaajaa, jotka rakastuvat toisiinsa samalla kun salaperäinen sairaus alkaa tartuttaa leiriläisiä.



K: Onko tämä kauhuelokuva vai romanssi?

V: Se on sekoitus molempia. Ajattele sitä tummana romanttisena komediana kauhuelementeillä. Romanssi on keskeistä, mutta kuolema ja sairaus ovat todellisia juonenkohtia, jotka luovat jännitystä ja mustaa huumoria.



K: Miksi Gillian Anderson näyttelee leirin sairaanhoitajaa? Onko tämä komedia?

V: Kyllä, se on hyvin tarkoituksellinen valinta. Anderson tunnetaan vakavien, voimakkaiden hahmojen näyttelemisestä. Täällä hän näyttelee ilmeetöntä, hieman eksentristä sairaanhoitajaa. Hänen roolituksensa lisää kerroksen absurdia komediaa romanssiin.



K: Perustuuko tämä tositapahtumiin?

V: Ei, se on alkuperäinen käsikirjoitus. Nimi on tarkoituksella yliampuva, kuin camp-tyylinen B-elokuva, mutta tarina on sydämellinen rakkaustarina.



Näyttelijät Hahmot



K: Kuka näyttelee ketä?

V: Gillian Anderson näyttelee tohtori Irisiä, leirin ylikäytännöllistä sairaanhoitajaa. Hannah Einbinder näyttelee Chloeta, kyynistä parikymppistä ohjaajaa, joka käsittelee äskettäistä eroa.



K: Miten Gillian Andersonin ja Hannah Einbinderin hahmot tapaavat?

V: Chloe tuo sairaan leiriläisen ensiapuun. He joutuvat heti ristiriitaan Chloen paniikkimaisen asenteen ja Irissin kliinisen rauhallisuuden välillä. Vetovoima alkaa sarkastisena älyllisenä sanailuna.



K: Onko tämä toukokuu-joulukuu -romanssi?

V: Kyllä, siinä on ikäero. Iris on vanhempi ja vakiintuneempi, kun taas Chloe on nuorempi ja selvittelee elämäänsä. Elokuva tutkii tätä dynamiikkaa huumorilla ja vilpittömyydellä.



K: Onko Camp Miasma oikea leiri?