En ole koskaan oikein ymmärtänyt, miksi jotkut aikuiset haluavat pukeutua kuin lapsuutensa nuket. Riffiliuskat ja pitsireunukset eivät ole minun juttuni – enkä ollut kiinnostunut niistä edes silloin, kun olin tarpeeksi nuori kantamaan ensimmäisen ehtoollisen asua.
Viime aikoina jotakin on kuitenkin muuttunut. Viimeisen muutaman kuukauden aikana olen huomannut kiinnittäväni huomiota juuri niihin yksityiskohtiin, joita vältin ennen. Mutta en ammennut inspiraatiota täydellisistä, nukenkaltaisista asuista, vaan kirpputorin nukkejen kammottavasta viehätyksestä – niiden lasittuneista, raastavista katseista ja ikänsä kellastuneista, kuluneista mekoista. Niiden kulunut tyyli tuntuu aidommalta kuin koskemattomien keräilyesineiden, jotka on tarkoitettu säilyttämään ikuisesti täydellisinä.
En ole yksin tämän kiinnostuksen kanssa. Kummalliset nukkevaatteet ovat olleet viime aikoina kaikkialla. (Muistatko vuosia sitten suositun bloomer-shorts -trendin?) Chloén keväällä 2025 järjestämässä näytöksessä Chemena Kamali lähetti pitsikerroksia ja tuulista pantaloonia catwalkille, kun taas Seàn McGirrin McQueenissa nähtiin dramaattisia kauluksia ja repaleisia helmoja. New Yorkissa Zoe Gustavia Anna Whelanin epäsymmetriset muotoilut näyttivät kuin sateessa unohtuneilta nukeilta, ja Colleen Allenin viktoriaaniseen tyyliin inspiroituneet kappaleet muistuttivat vanhoja, herkkiä alusvaatteita. Jopa suuret vähittäiskauppiaat, kuten Free People, ovat tarttuneet trendiin tarjoamalla edullisia pitsireunuksellisia bloomereita.
Ehkä lopullinen kummallisten nukkien tyylikkuuden symboli on Miss Havisham romaanista Suuret odotukset. Alttarilla hylättynä hän viettää elämänsä mätänemässä riekaleiseen hääpukuunsa käärittynä, kun hänen juhlapöytänsä kerää pölyä. Ja silti – siinä on jotain kiistämättömän kiehtovaa. Helena Bonham Carterin esitys vuoden 2012 elokuvassa kuvasi sen täydellisesti: hääpuku, joka nielaisi hänet kokonaan, sen organskahame ja roikkuvat hihat kuihtuneen loiston sekasotkua.
Vaatteet kantavat niin paljon tunteita – ne muokkaavat sitä, miten esiinnytimme maailmalle. Jotain naisellista mutta kuluneen tuntuista pukeutuminen tuntuu sydämen kantamiselta hihassa. Se on hyvä muistutus siitä, ettei kauneus aina tarkoita täydellisyyttä. Joten vaikka en lapsena pukeutunut samanlaiseksi kuin American Girl -nukkeni, nyt otan mielelläni tyyliohjeita heidän kummallisilta, ajan kuluttamilta serkuiltaan.