Sen jälkeen kun pari on sanonut toisilleen ”tahdon”, monet harkitsevat sukunimensä vaihtamista seuraavana askelena uuden perheliiton symboloimiseksi. Perinteisesti heteropareissa morsian on ottanut miehensä sukunimen, mutta nykyaikaiset trendit osoittavat, että yhä useammat parit viivyttävät tätä vaihetta, yhdistävät sukunimensä väliviivalla tai jättävät laillisen muutoksen tekemättä kokonaan.

Vaikka sukunimen vaihtaminen ei ole pakollista, siihen liittyy sekä hyviä että huonoja puolia. Yhteinen sukunimi voi luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta, mutta itse prosessi on usein työläs, mikä saa jotkut lykkäämään sitä vain paperityön välttämiseksi. Ammattilaisille, jotka tunnetaan alkuperäisellä sukunimellään, muutos voi myös olla haastava. Pew Researchin vuoden 2023 tutkimuksen mukaan 80 % Yhdysvaltojen naisista heteroavioliitoissa vaihtoi sukunimensä avioliiton jälkeen. Nuoremmat sukupolvet kuitenkin muuttavat tätä trendiä – 11 % enemmän alle 50-vuotiaista naisista säilytti sukunimensä verrattuna vanhempiin naisiin, ja vain 33 % sinkkunaisista oli varmoja, että ottaisivat tulevan puolisonsa nimen.

Alla tarkastelemme, miten parit päättävät avioliiton jälkeisistä nimistään ja miksi yhä useammat naiset valitsevat säilyttää omansa.

### Sukunimen vaihtamisen historia avioliiton jälkeen
Perinne, jossa nainen ottaa miehensä sukunimen, juontaa juurensa keskiaikaiseen Englantiin, jossa naisia pidettiin omaisuutena, joka siirtyi isältä miehelle. Miehen nimen ottaminen symboloi liittymistä hänen perheeseensä. Tapa säilyi vuosisatojen ajan ja levisi muihinkin kulttuureihin. Nykyään tasa-arvoisemmissa yhteiskunnissa sitä pidetään usein enemmän perinteestä kuin välttämättömyydestä.

Vaikka Yhdysvalloissa sukunimen vaihtaminen ei ole pakollista, joissain maissa, kuten Japanissa, se on laillisesti määrättyä. Toiset maat, kuten Italia, Espanja, Kreikka, Belgia ja Korea, kieltävät naisia vaihtamasta sukunimeään avioliiton jälkeen.

Yhdysvalloissa feministinen liike on vaikuttanut siihen, että yhä useammat naiset säilyttävät tyttönimensä. Nimike ”Ms.” yleistyi 1960-luvulla, kun naiset etsivät ammatillista vaihtoehtoa tittelille ”Mrs.”. Monet säilyttivät sukunimensä myös urallistensa vuoksi. Viime aikoina sukunimien yhdistäminen väliviivalla on yleistynyt, ja jotkut miehet ottavat vaimonsa sukunimen – kuten näyttelijä Zoe Saldañan puoliso. Muutamat parit luovat jopa täysin uuden yhteisen sukunimen.

### Miksi jotkut silti vaihtavat nimeään
Muuttuneista trendeistä huolimatta puolison sukunimen ottaminen on edelleen yleistä Yhdysvalloissa. Monet parit pitävät yhteistä nimeä yhteenkuuluvuuden symbolina ja haluavat, että heidän ja tulevien lastensa sukunimet ovat samat. Keskustelut naimisissa olevien ystävien kanssa paljastivat, että valintaan vaikuttivat usein emotionaaliset syyt.

Kukkasisällön suunnittelija Ahna Han kertoi: ”Tein sen, koska olen sekarotuinen, ja muutos auttoi minua tuntemaan itseni enemmän kuuluvaksi.” Toiset mainitsivat vaikeat perhesuhteet tai yksinkertaisesti siitä, että eivät pitäneet tyttönimestään. Jotkut myönsivät säilyttäneensä laillisesti sukunimensä, mutta käyttävänsä puolisonsa nimeä sosiaalisissa tilanteissa – erityisesti, jos heidän uransa tai yrityksensä liittyi alkuperäiseen nimeen.

Vaikka laillinen prosessi on helpottunut verkkopalvelujen ansiosta, monet pitävät sitä edelleen niin hankalana, että välttävät sitä kokonaan. Lopulta päätös on syvästi henkilökohtainen – olipa kyse perinteestä, identiteetistä tai käytännöllisyydestä. Palvelut kuten NewlyNamed ja HitchSwitch voivat helpottaa paperityötä, mutta prosessi vaatii edelleen aikaa ja useiden asiakirjojen keräämistä.

Jotkut valitsevat kompromissin – lisäävät puolisonsa nimen omansa säilyttäen. Brändistrategi Victoria de la Fuente Ayers päätti esimerkiksi liittää miehensä nimen omaansa. ”Se tuntui reilulta kompromissilta”, hän selittää. ”Menin naimisiin myöhemmällä iällä, ja olin jo luonut ammatillisen identiteettini, joten nimeni poistaminen ei tuntunut oikealta.” Viimeaikainen Voguen morsio Nicole Amarise ja hänen miehensä puolestaan päättivät luoda täysin uuden yhteisen sukunimen. ”Halusimme puhtaan alun”, hän kertoo. ”Käytimme ChatGPT:tä luodaksemme sukunimivaihtoehtoja alkuperäisten nimiemme etymologian pohjalta, yhdistäen perinteemme ja kulttuurimme.”

### Miksi jotkut säilyttävät nimensä
Monille omansa säilyttäminen on tapa kunnioittaa perhettä ja henkilökohtaista historiaa. Kuten Voguen avustaja Angela Tafoya toteaa: ”Halusin säilyttää kulttuurisen identiteettini nimeni kautta.” Vaikka hän on tyytyväinen valintaansa, hän myöntää: ”Lasten kanssa siitä tulee hankalaa.” Toinen nainen kertoi säilyttäneensä tyttönimensä, koska hänen vanhemmillaan oli vain tyttäriä, ja hän halusi jatkaa sukunimeä.

Toiset hylkäävät perinteen sen patriarkaattisten juurien vuoksi – historiallisesti miehen nimen ottaminen symboloi naisten kohtelua omaisuutena. Monet ammattilaiset pitävät tärkeänä säilyttää nimi, jonka alla he ovat rakentaneet uransa. Häätapahtumien suunnittelija Tracy Taylor Ward sanoo esimerkiksi: ”Olen käyttänyt nimeäni ammatillisesti seitsemänvuotiaasta lähtien – se on osa identiteettiäni.” Eräs nainen, joka vaihtoi sukunimensä laillisesti avioliiton aikana mutta erosi myöhemmin, kertoi, ettei tekisi niin uudelleen. Hänen suorasukainen syynsä? ”Se oli ajanhukkaa.”

### Mitä nimet edustavat
Nimi kantaa syvää henkilökohtaista ja perheellistä merkitystä, joten on ymmärrettävää, että jotkut naiset kokevat menetyksen tunnetta nimeään vaihtaessaan. Feministinen näkökulma – perinteestä luopuminen vanhentuneiden sukupuolinormien haastamiseksi – vetoaa moniin. Samalla jotkut parit pitävät yhteistä nimeä uuden perheen symbolina. Vaimoni ja minä esimerkiksi aiomme yhdistää sukunimemme väliviivalla kunnioittaaksemme sekä menneisyyttämme että yhteistä tulevaisuuttamme – heti kun viimein jaksamme aloittaa paperityön.