Shirley Lord, pitkän linjan Voguen avustava toimittaja ja kauneusasiantuntija, muistelee ystävyyttään Leonard Lauderin kanssa tämän kuoltua 15. kesäkuuta. Hän tapasi Leonardin ja tämän charmikkaan vaimon Evelynin ensimmäisen kerran vuosikymmeniä sitten Lontoossa kotonaan – hän ei muista tarkkaa vuotta, mutta muistaa, että se oli hänen uransa alkuvaiheessa, kun hän toimi British Harper’s Bazaarin kauneuspäällikkönä ja Evening Standardin kolumnistina. Silloin hän ei osannut kuvitellakaan, että muuttaisi myöhemmin Amerikkaan, tulisi Voguen kauneuspäälliköksi ja saisi Yhdysvaltain kansalaisuuden.

Sinä iltana hänen nuoret poikansa ryntäsivät huoneeseen, kaataen välipaloja ja painiskellen leikillään – Leonardin iloksi. "Aivan kuin meidän lapset kotona", hän sanoi lämpimästi ja asettui mukavasti sohvalle. Perhe oli hänelle kaikki kaikessa, mukaan lukien hänen omistautumisensa vanhemmilleen, Joelle ja Estée Lauderille. Vaikka Joe ja Estée olivat eronneet, Joe palasi kotiin pysyvästi kuultuaan, että nuori Leonard oli sairas.

Harva tiesi, että alusta alkaen Leonardilla ja hänen äidillään oli sopimus: hän johtaisi yritystä täysin, rakentaen Estée Lauder -brändiä, kun taas äiti toimisi sen kasvona. Hän kertoi kerran Shirleylle, että liikepäätökset olivat yksin hänen – ei keskustelua sallittu. Hänen innovatiiviset markkinointistrategiansa, jotka ovat nykyään alan standardeja, sisälsivät lahjoja oston yhteydessä, juhlapäiväpakkausta ja sesonkimeikkejä.

Kun Shirley harmittomasti kertoi Estéelle tuoteidean lounaalla, Leonard soitti paniikissa: "Älä anna äidilleni ideoita! Se voi pilata vuosibudjettimme." Hän sai myöhemmin selville, että jokaisen tuotteen kustannuksiin laskettiin jopa tehtaan valaistus. Vaikka hänestä tuli läheinen Estéen, hän ei uskaltanut enää ehdottaa uusia tuotteita.

Vuosien varrella Leonard kävi silloin tällöin Voguella, kiinnostuen paitsi kauneustiimistä, myös koko henkilökunnan työstä lämpönsä ja uteliaisuutensa ansiosta. Kuten kaikki olivat yhtä mieltä, hänen avoin ja nokkela luonteensa sai heidät toivomaan, että hän voisi olla heidän pomonsa – tai ainakin yksi heistä.