Muutama viikko sitten katsoin Netflix-sarjaa – en nimeä sitä, mutta sen nimessä oli "Apple" ja se käsitti huijaria – kun tajusin: en nauttinut siitä enää. Juoni oli täynnä aukkoja, vaikka se perustui tositapahtumiin. Näyttely oli liioiteltua, eikä edes hauskalla tavalla. Olin jo upottanut siihen neljä tuntia, joten epäröin luovuttaa. Mutta kun jaksoja oli enää kaksi jäljellä, suljin kannettavani ja hieraisin silmiäni. Elämä on liian lyhyt huonolle televisiolle.

Viime aikoina olen huomannut itseni luopuvan asioista, joista en nauti, vaikka olen jo käyttänyt niihin aikaa. Jätin katsomatta Dying for Sexin kaksi jaksoa ennen loppua – Michelle Williamsin draama alkoi vahvasti, mutta muuttui niin synkäksi, etten pystynyt katsomaan. Sama koskee Youta – kaksi ensimmäistä kautta olivat hauskoja, mutta sitten se vajosi Riverdalein tasoiselle absurdiudelle. Ennen pakotin itseni viimeistelemään asiat, ainakin tarinan loppuun saakka. Nyt? Mieluummin keskityn omaan elämääni.

Älkää ymmärtäkö väärin – en kannata liian aikaista luovuttamista. Osa suosikkisarjoistani, kuten Curb Your Enthusiasm, Industry tai Succession, vaativat aikaa innostumiseen. Jopa Daisy Jones & The Six tuntui aluksi roskalta, ennen kuin siitä tuli yksi parhaista rakkausvastaisista tarinoista, joita olen nähnyt (okei, pieni liioittelu). Mutta kun jokin tuntuu todella raskaalta, se luultavasti on sitä. Ei ole mitään palkintoa siitä, että jää mukaan johonkin, mikä ei tuo iloa.

Tämä ajattelutapa pätee muuhunkin kuin televisioon. Jätin äskettäin bileet 40 minuutin jälkeen, koska en vain viihtynyt. Olen lähtenyt ravintolasta istuttuani alas, koska ruokalista ei houkutellut. Olen lahjoittanut kirjoja kesken lukemisen, koska ne tympäsivät minut. Sitoutuminen voi tuottaa hedelmiä, mutta ei ole häpeää katkaista tappiota ja kohdistaa energiansa muualle.

Luovuttaminen sai minut ennen tuntemaan syyllisyyttä, mutta nyt se tuntuu vapauttavalta. Se ei ole epäonnistuminen – se on muistutus siitä, että minulla on valinnanvaraa. Olipa kyse huonosta treffistä, elokuvan keskeyttämisestä tai sarjan finaalin ohittamisesta, kun se on menettänyt viehätyksensä, pois käveleminen on vain tapa ottaa oma aika takaisin. Vaikka kyse olisi vain Netflix-sarjasta. Vaikka olisit jo katsonut sitä tunteja. Vaikka, tunnustetaanpa, se ei vain ole niin hyvä.