Oscar Wildeista tuli Carlota Barreran uusin muusa. Suunnittelija loi kokonaisen tarinan kirjailijan ympärille, ja se paljastui paitsi vaatteiden kautta, myös kokoelmaa säestäneessä matkapäiväkirjassa. Sen sydämessä oli Dorian Gray -kaltainen päähenkilö, joka vei meidät elävän matkalle – yöllä hän esiintyi rapeassa tärähtäneessä paidassa ja täydellisesti räätälöidyssä smokissa, mutta hänen virheettömän eleganttinsa hälveni hitaasti tunnit kuluessa, kun hihat käärittiin ylös ja kaulukset löysennettiin.

"Kyse on vaatteiden matkasta, siitä, kuinka ne muuttuvat yön mittaan hänen mukanaan", Barrera selitti. Tähän muutokseen oli kudottu pohdintaa maskuliinisuudesta, feminiinisyydestä ja pysäyttämättömästä ajasta.

Vaatekappaleet osoittivat, kuinka vaatteet kehittyvät kanssamme. "Haluan luoda kokoelmia, joilla on oma elämänsä – koska elämä paljastuu pienimmissä yksityiskohdissa", Barrera sanoi. Tämä on ajatus, jota brändi on tutkinut useiden kausien ajan. Ensi silmäyksellä vaatteet saattavat vaikuttaa repaleisilta tai kuluneilta, mutta tarkempi katse paljastaa niiden huolellisen tarkkuuden. "Se on sen leikkisä, punk-puoli", hän lisäsi. "Saattaa vaikuttaa, että kaikki on revitty rikki, mutta jokainen yksityiskohta on tarkoituksellinen."

Dualismi on keskeinen osa Barreran visiota – tasapaino räätälöintisääntojen tuntemisessa ja niiden rikkomisen hetkien tuntemisessa. "Lause, joka kiteyttää kokoelman, kuuluu näin", hän huomautti. "'Ennen suuren loiston alkua täytyy olla kaaos.'" Ja niin kuin lauseessa sanotaan, mikään ei ollut aivan sitä miltä näytti: odottamattomat kaksoiskaulukset, vyöksi muuttuvat nauhat, valaaskuvioiset kalvosinnapit, paidat, jotka olivat lähellä lipsua alas, ja takit, jotka oli puettu nurinpaljastaen vuorauksensa. Se oli kokoelma, jossa vaatekappaleet kietoutuivat toisiinsa, jokainen omalla hienovaraisella, kapinallisella käänteellään.