Amal Clooney on yksi nykypäivän arvostetuimmista ihmisoikeusjuristeista, tunnettu uupumattomasta työstään systemaattista väkivaltaa kohtaavien – erityisesti seksuaalista väkivaltaa selvinneiden naisten ja tyttöjen – puolustajana. "Minua inspiroivat jatkuvasti niiden rohkeus, jotka etsivät totuutta, vaikka se vaarantaisi heidän henkensä", hän kertoo British Voguelle. "Toimittajat, jotka haastavat vallan, nuoret naiset, jotka kieltäytyvät vaikenemasta – heidän rohkeutensa antaa minulle voimaa."

Vuonna 2019 hän ja miehensä George perustivat Clooney Foundation for Justicen, joka tarjoaa ilmaista oikeusapua yli 40 maassa. Kysyttäessä suurimmasta esteestä oikeudenmukaisuudelle hän vastaa: "Välittämättömyys. Epäoikeudenmukaisuus, julmuus ja vallan väärinkäyttö ovat aina olemassa – mutta jos hyvät ihmiset vaikenevat, muutos on mahdoton. Kun pelko hallitusten ja yritysten päätöksenteossa ylittää rohkeuden, edistys pysähtyy. Oikeudenmukaisuus ei ole passiivista; sitä on taisteltava."

Vogue: Amal, mitä parhaillaan työskentelet?

Amal Clooney: Edustan tällä hetkellä Maria Ressaa, toimittajaa, joka joutuu Filippiineillä elinkautiseen vankeuteen pelkästään työnsä vuoksi. Olen myös jättänyt kanteluita Kansainväliselle tuomioistuimelle etsien oikeutta Myanmarin kansanmurhan uhreille. Toisessa tapauksessa on 871 ISISin uhria New Yorkissa, mukaan lukien Nobelin rauhanpalkinnon saanut Nadia Murad, seksuaaliväkivallasta selvinnyt jesidi. Tämä on ensimmäinen tapaus, joka antaa ISISin kansanmurhan uhreille mahdollisuuden saada elämää muuttavaa korvausta.

Clooney Foundationin kautta tarjoamme ilmaista oikeusapua naisille ja toimittajille yli 40 maassa. Olemme auttaneet vapauttamaan kymmeniä toimittajia ja tukeneet tuhansia väkivallan, lapsiavioliiton tai syrjinnän kohtaavia naisia. Lokakuussa lanseeraamme Oxford Institute of Technology and Justicen – yhteistyöhankkeen Oxfordin yliopiston kanssa, joka hyödyntää tekoälyä oikeudenmukaisuuden saavuttamisen edistämiseksi.

Olen myös juuri aloittanut kansainvälisen oikeuden professorina Oxfordissa opettaen seuraavaa sukupolvea lakimiehiä. Säätiö tukee nuoria naisia, jotka opiskelevat ihmisoikeuksia Afrikassa, ja tämän kuun lopussa jaan King’s Trustin kanssa Women’s Empowerment -palkinnon. Lokakuussa järjestämme Lontoossa Albies Awards -tilaisuuden, jossa palkitsemme rohkeita oikeuden puolustajia ympäri maailmaa.

Vogue: Mikä pitää sinut motivoituna vaikeina aikoina?

Amal Clooney: Asiakkaideni rohkeus – ihmiset kuten Maria Ressa ja Nadia Murad, jotka ovat kärsineet käsittämättömiä kärsimyksiä mutta taistelevat paitsi itsensä myös muiden puolesta. Heidän sinnikkyytensä inspiroi minua päivittäin.

Vogue: Onko jokin saavutus, josta olet erityisen ylpeä?

Amal Clooney: Joka kerta, kun viaton toimittaja vapautuu ja palaa perheensä luo, se on voitto. Hetket, kuten asiakkaani Wa Lonen vapautuminen vuosien vankeuden jälkeen, jäävät ikuisesti mieleeni. Reutersin toimittaja kävelee ulos Myanmarin vankilasta ja tapaa vauvan ensimmäistä kertaa. Tunnen ylpeyttä, kun asiakkaani – irakilainen jesidinaisen, joka kohtasi ISISin oikeudessa – näkee tuomarin julistavan kansanmurhatuomion ja tyttärensä surmaajan saavan elinkautisen. Olen ylpeä aina, kun opiskelija kertoo saaneensa inspiraatiota tai kun pieni tyttö sanoo työni innostaneen hänet taistelemaan oikeuden puolesta.

Miten saat työn ja yksityiselämän tasapainoon? Onko mahdollista irrottautua työstä päivän päätteeksi?
Kuten kaikki työssäkäyvät naiset, yritän löytää oikean tasapainon – enkä koskaan täysin onnistu! Mutta joka aamu tunnen itseni äärettömän onnekkaaksi, koska minulla on syvästi rakastettu ja loputtomasti ihailtava aviomies sekä lapset, jotka tuovat meille molemmille niin paljon iloa.

Mikä antaa sinulle toivoa tulevaisuudesta?
Rehelliset ja rohkeat johtajat inspiroivat minua. Samoin opiskelijani – heidän päättäväisyytensä ajaa muutosta eikä vain katsella vääryyksiä täyttää minut toivolla. He kieltäytyvät vaikenemasta tai odottamasta, että muut toimisivat. Heidän omistautumisensa muistuttaa, että edistys on mahdollista, kun ihmiset valitsevat rohkeuden välittämättömyyden sijaan.

Historia ei taipua kohti oikeutta itsestään – ihmisten on vedettävä sitä sinne. Meillä kaikilla on osamme tehtävänä: poliitikoilla, lakimiehillä ja toimittajilla tietysti, mutta myös äänestävillä kansalaisilla ja seuraavan sukupolven kasvattavilla vanhemmilla. Jos oikeus on yhteinen tavoite, sen on oltava myös yhteinen vastuu.