Entisen lastenhoitajan, joka vieläkin babytaa, yritän pysyä kärryillä vanhemmuuden trendeistä, ja lempeä vanhemmuus on yksi niistä, joka tulee paljon esiin – sekä hyvät että huonot puolensa. En ole itse vanhempi, joten suhtaudu varauksella liikkeen rangaistusten välttelyyn. Mutta minulle mikään ei ole rikastuttanut tai valmistanut minua ”todelliseen maailmaan” paremmin kuin se, että äitini oli aivan hiukan töykeä.
Täytyy tarkentaa, että on suuri ero töykeyden ja epäkohteliaisuuden välillä. Äitini on aina ollut syvästi ystävällinen – juhli voittoja ja varasi aikaa murheilleni, olipa kyse sitten kahdeksanvuotiaanä sormen nyrjähdyksestä rullaluistelussa tai 28-vuotiaana tekstiviestillä tapahtuneesta erosta. Mutta hän on myös vaativa yleisö. Hän on italialais-venäläisjuutalaisen äidin tytär, joka kasvoi piilottelemassa katolisessa orpokodissa Roomassa, ja hän kasvatti neljä lastaan olemaan koskaan liian hyvää tai itsevarmoja itsestään.
Jos olet koskaan tavannut äitini juhlissa – hän on työskennellyt journalismissa vuosikymmeniä ja perusti Air Mail -lehden Graydon Carterin kanssa vuonna 2019 – ja kehunut minua, olet todennäköisesti saanut silmänpyöräytyksen ja terävän kommentin puutteistani. Hän pitää lasten julkista kehumista huonona maun heikkoutena. Sattuiko se? Tottakai, kunnes näin sen eräänlaisena välillisenä itsensä halveksuntana. Hän näki minut jatkeena itselleen, eikä hän olisi koskaan hyväksynyt kehuja omista saavutuksistaan ilman nasevaa torjuntaa ja kysymystä kehujan motiiveista. (Lisäksi juutalainen isäni on enemmän kuin mielellään kehumassa minua juhlissa, joten minulla on molemmat laidat katettuna.)
Äitini ei ollut tiikeriäiti. Hän ei koskaan paiskonut päätä pöytään arvosanojen takia (hyvä niin, ottaen huomioon akateemiset epäonnistumiseni) ja oli melko rento kotitöiden suhteen (minulla ei ole edelleenkään imuria – punainen lippu, tiedän). Mutta se, miten kannan itseäni, oli hänelle erittäin tärkeää. Hän ei ollut pakkomielteinen täydellisistä tavoista, mutta korosti aina kuuntelemista ja ihmisten avaamista. ”Puhu aina sille, joka seisoo yksin juhlissa”, hän sanoi.
Teininä jurotin hänen oikkuistaan. Miksi ystävieni äidit jakavat tyhjää kehua ja Oreo-keksiä, kun taas omani kohotti kulmakarvaa asustani ja sanoi jotain lievästi musertavaa (mutta hauskaa) lähdessäni, lasi valkoviiniä kädessä? Ärsyynnyin hänen kohteliaisuusvaatimuksistaan, halusin osallistua sosiaaliseen syrjintään, mutta kuulin aina hänen äänensä päässäni kysymässä, kuka minä olen jättääkään ketään ulkopuolelle.
Nyt aikuisena en voisi arvostaa hänen epätavanomaista tyyliään enempää. Hänen ansiosta olen pärjännyt päivällisillä kuudennelta luokalta lähtien – hyvin Whit Stillman -tyyliin – ja mikä tärkeämpää, tiedän milloin olla hiljaa ja kysyä kysymyksiä, olipa kyse sitten jutun raportoinnista, ensimmäisestä treffeistä tai bussimatkasta Los Angelesissa. ”Kaikki ovat mielenkiintoisia jostain; sinun täytyy vain selvittää mistä”, hän kerran sanoi. Eikö se ole oppi, jonka useammankin lapsen tulisi oppia?
Tekikö äitini virheitä? Tietysti. Viidentoista vuoden aikana nähdyissä muiden perheiden dynamiikoissa olen oppinut, että ainoa vakio vanhemmuudessa on, että sotket jotenkin, todennäköisesti odottamattomilla tavoilla. Nyt 32-vuotiaana ja asuen toisella puolella maata, puhun äitini kanssa puhelimessa melkein joka päivä. Soitan äidilleni joka päivä, niin kauan kuin hän suvaitsee, kerätäkseni tarinaideoita, treffineuvoja ja muistoja siitä, miltä tuntui juhlia Dan Tana’sissa vuonna 1983.
En tiedä, saanko lapsia, tai edes miltä elämäni näyttää muutaman kuukauden päästä. Mutta jos minusta tulee äiti, en halua tuntea painetta pehmittää maailmaa lapsilleni. Sen sijaan haluaisin valmistaa heidät kohtaamaan sen huumorilla ja empatialla. Loppujen lopuksi sitä äitini on aina tehnyt minulle.
Usein Kysytyt Kysymykset
UKK Hieman Töykeän Äidin Ylistykseksi
Aloittelija Määritelmäkysymykset
1 Mikä on hieman töykeä äiti?
Hieman töykeä äiti on vanhempi, joka tasapainottaa rakkautta ja korkeita odotuksia. Hän ei ole ankara tai rakkaudeton, mutta asettaa sinnikkyyden, itsenäisyyden ja vastuullisuuden opettamisen jatkuvan mukavuuden tai välittömän hyväksynnän edelle.
2 Miten tämä eroaa tiikeriäidistä tai vain tiukasta vanhemmasta?
Keskeinen ero on tasapaino ja tarkoitusperä. Tiikeriäiti keskittyy usein intensiivisesti saavutuksiin ja tottelevaisuuteen. Hieman töykeä äiti keskittyy luonteen ja elämäntaitojen rakentamiseen. Hänen töykeytensä on opetusväline, ei päämäärä sinänsä.
3 Eikö töykeys ole vain toinen sana tukemattomuudelle?
Ei. Hieman töykeä äiti on syvästi tukeva, mutta hänen tukensa näyttää siltä, että hän valmistaa sinua todelliseen maailmaan. Se on eroa ongelmasi korjaamisen ja työkalujen antamisen välillä, jotta voit korjata sen itse.
Hyödyt Tulokset
4 Mitkä ovat tällaisen äidin pääasialliset hyödyt?
Lapset kehittävät usein vahvemman sinnikkyyden, parempia ongelmanratkaisutaitoja, suurempaa itsenäisyyttä, vankan työmoraalin ja kyvyn käsitellä kritiikkiä ja takaiskuja hajoamatta.
5 Vahingoittaako tämä kasvatustyyli vanhempi-lapsi-suhdetta?
Ei, jos se tehdään rakkaudella. Itse asiassa se voi pitkällä aikavälillä vahvistaa luottamusta ja kunnioitusta. Lapset oppivat, että äiti uskoo heidän kykyihinsä, mikä on voimakas rakkauden muoto.
6 Voiko isä olla myös hieman töykeä äiti?
Ehdottomasti. Käsite ei ole sukupuolisidonnainen. Se on kasvatuslähestymistapa, jonka mikä tahansa ensisijainen huoltaja voi omaksua – hieman töykeä vanhempi, joka korostaa sinnikkyyttä ja vastuullisuutta.
Yleiset Ongelmat Väärinkäsitykset
7 Entä jos se vain tuntuu kritiikiltä eikä koskaan kehulta?
Tämä on yleinen sudenkuoppa. Hieman töykeää lähestymistapaa täytyy yhdistää aidon, erityisen kehun kanssa ponnisteluista ja sinnikkyydestä, ei vain tuloksista. Haasteen ja juhlan tasapaino on ratkaisevan tärkeä.
8 Kuinka vältytään ylittämästä rajaa liian ankaraksi tai väheksyväksi?
Koetinpaperi on lapsen tunneturvallisuus. Hieman töykeä äiti korjaa käytöstä tai vaatii parempaa ponnistelua, mutta hän ei hyökkää lapsen luonnetta vastaan. Hän erottaa teon tekijästä.